Lääkäriliiton lausunto lääkekorvausjärjestelmästä
Lääkäriliitto on antanut lausunnon sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosastolle selvitysmiehen ehdotuksista lääkekorvausjärjestelmän kehittämiseksiLääkekorvaustyöryhmä 2000 luovutti keväällä 2001 raporttinsa, jossa esitettiin jatkoselvittelyä tehtäväksi lähinnä kahden mallin pohjalta. Uudistaminen voisi työryhmän mukaan tapahtua joko nykyjärjestelmän pohjalta tai kustannuksiin perustuvan, lääkekohtaisen omavastuun sisältävän mallin pohjalta. Selvitysmies sai ministeriöltä kuitenkin tiukasti rajatun tehtävän, jossa edellytettiin selvitettäväksi vain nykyjärjestelmän kehittämismallia. Lääkäriliiton mielestä toimeksianto oli liian rajattu.
Selvitysmiehen tuli luokitella uudelleen korvattavat lääkkeet/lääkeaineet ja sairaudet siten, että korvausjärjestelmässä olisi peruskorvausluokka, yksi erityiskorvausluokka ja mahdollisesti 0-korvausluokka. Edelleen tehtävänä oli laatia ehdotukset erityiskorvausluokkaan pääsemisen edellytyksistä ja arviointimenettelystä sekä selvittää merkittävien ja kalliiden lääkkeiden määrittely sekä harvinaislääkkeiden korvattavuuskysymys. Kaikki tämä tuli tehdä pysyttämällä lääkekorvausten taso keskimäärin nykyisellään.
Lääkäriliitto toteaa, että sairausvakuutussäädösten lääkekorvauksia koskeva osa on perusteiltaan vanhentunut.
– Lähtökohtana pidetään vaikeita ja pitkäaikaisia sairauksia, joiden luomaan kehikkoon on vaikea sijoittaa nykyaikaista ehkäisyyn tähtäävää lääkehoitoa. Pelkästään tästä syystä kansanterveydellisiä tavoitteita on vaikea sovittaa järjestelmään. Kokonaisuutena Lääkäriliitto toteaa, että se edelleen pitää parhaana pohjana lääkekorvausjärjestelmän uudistamiselle siirtymistä kustannusperusteiseen ja lääkekohtaisen omavastuun sisältävään malliin.
– Näin voitaisiin päästä aina kiistanalaisista sairauksien ja niiden vaikeusasteiden arvottamisista ja jatkuvista luetteloinneista.
Tässä mielessä Lääkäriliitto esittääkin, että ministeriö käynnistää jatkovalmistelutyön myös tuon toisen lääkekorvaustyöryhmän ehdottaman mallin pohjalta. Täten tarjolle saataisiin useampia tutkittuja vaihtoehtoja, joita vastuulliset päättäjät voisivat sitten käsitellä.
Aiheesta lisää Lääkärilehdessä 2/2003, s. 208.
