Heikki Pärnäsen mukaan tuore ratkaisu ei tuo mitään uutta, vaan päinvastoin sementoi nykyisen järjestelmän.

Tuore sopu sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisvastuusta ei tuo mitään uutta, vaan päinvastoin sementoi nykyisen järjestelmän ja luo siihen alueellisia tuottajamonopoleja, toteaa Lääkäriliiton politiikkatoimialan johtaja Heikki Pärnänen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain parlamentaarinen ohjausryhmä päätti, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy viidelle sote-alueelle. Tuottamisvastuu taas voi olla vain kuntayhtymällä tai tuottamisvastuualueen vastuukunnalla, jos kunnat niin yksimielisesti sopivat. Tuottamisvastuullisia kuntayhtymiä voi muodostua enintään 19.

Pärnänen katsoo, että tuottajavastuullisesta tahosta, kuntayhtymästä, tulee huomattavasti vahvempi kuin sote-alue.

– Nyt rakennetaan heikko järjestämisvastuullinen taho uutena hallintokerroksena sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Tuottamisvastuulliset toimijat, kuntayhtymät, puolestaan ovat vahvoja, koska niillä on tuotanto, tilat, laitteet ja henkilöstö.

Kokonaisuuden yhdistäminen tuotannon tasolla on Pärnäsen mielestä ongelmallista.

– Erikoissairaanhoidon palvelutuotanto toimii keskitetyn tuotannon logiikalla ja palveluita tarvitaan harvoin. Perustason palvelut sosiaali- ja terveydenhuollossa taas ovat lähipalveluita, hajautettavia palveluita, joita ihmiset tarvitsevat jatkuvasti. Nyt lähipalvelut, joiden tuotantologiikka on aivan erilainen, pannaan erikoissairaanhoidon kanssa samaan tuottajamammuttiin, hän kritisoi.

HUS:n Lindén on tyytyväinen

Lääkäriliiton näkemyksen mukaan maahan tarvitaan vahvat alueelliset järjestäjät organisoimaan oman vastuualueensa tuotantoa tarkoituksenmukaisella tavalla. Tämä tarkoituksenmukaisuus on erilaista erilaisilla alueilla. Samalla järjestämis- ja tuottamisvastuu pitää erottaa.

– Meidän toiveenamme on ollut järjestelmä, jossa aidosti toteutetaan monituottajamallia. Se tarkoittaa, että on paljon erilaisia palveluntuottajia, Pärnänen sanoo.

– Tarvitsemme niitä, jotta syntyisi aitoa kilpailua laadussa, potilaiden ja asiakkaiden kohtelussa sekä uusien palveluinnovaatioiden synnyttämisessä. Sen sijaan nyt rakennetaan monopoli, jonka innovatiivisuus ei voi olla hyvä, koska mikään ei kiritä sitä.

HUS:n toimitusjohtaja Aki Lindén näkee asian toisin.

– Minun mielestäni tämä on erinomainen ratkaisu.

– Toki tuottajavastuullisten toimijoiden lukumäärää olisi voinut vähentää enemmän. Sopiva määrä olisi voinut olla 10–12. Silloin ei olisi tarvittu viittä sotealuetta ja kaksikerroksista rakennetta ollenkaan.

HUS-alueella uusi malli merkitsee suurta myllerrystä ja valtavaa työmäärää. Uudestamaasta on tulossa yksi tuottajavastuullinen kokonaisuus, joka kattaa nykyisen HUS:n, kehitysvammaisten erityishuollon sekä kuntien terveyskeskukset ja sosiaalipalvelut.

Anne Seppänen
Kuva: Mikko Käkelä

Pärnäsen blogikirjoitus aiheesta