Lääkärit eivät tuo työsuojeluongelmia helposti esille
Nyt Lääkäriliiton lakimiehiltä kysytään erityisesti suojavarusteista.
Maria Juusela uskoo, että usein lääkärin kohtaama työturvallisuuteen liittyvä riski jää selvittämättä ja korjaamatta.
Lääkärien työsuojeluun liittyviä kysymyksiä on jatkuvasti Lääkäriliiton lakimiesten työpöydillä. Viime aikoina kyselyjä on tullut erityisesti suojavarusteista ja niihin liittyvistä puutteista.
– Tavanomaisempia ovat kuitenkin yhteydenotot, jotka liittyvät työilmapiiriin, epäasialliseen kohteluun ja liialliseen työkuormitukseen, kertoo lakimies Konstantin Laakkonen Lääkäriliitosta.
Monesti tilanne on kehittynyt useiden vuosien aikana. Lääkärit eivät tuo ongelmia kovin helposti esille, eikä työpaikoilla aina ole puuttumisen mekanismeja.
– Asiat olisi hyvä nostaa esille silloin, kun niitä syntyy, eikä katsoa tilannetta liian pitkään, Laakkonen sanoo.
Yksin ei pidä jäädä.
– Apua ja tukea voi pyytää esimerkiksi työkaverilta, työsuojeluvaltuutetulta, luottamusmieheltä tai työterveyshuollosta, Laakkonen neuvoo.
Työnteko-olosuhteisiin liittyvistä puutteista ja työpaikan ongelmista on syytä ilmoittaa esimiehelle. Esimiehen ja alaisen välisissä kiusaamis- ja häirintätapauksissa ongelmasta voi ilmoittaa esimiehen esimiehelle.
– Ulkopuolinen sovittelija antaa perspektiiviä, näkee Laakkonen.
Elleivät asiat ratkea, on seuraava taho aluehallintovirasto.
Hän painottaa, että työpaikoilla pitää olla valmiit toimintamallit näiden tilanteiden varalle.
– Toimintamallin seuraaminen tuo objektiivisuutta molemmille osapuolille.
Usein ongelma on vaikein silloin, kun lääkäri työskentelee kapealla erikoisalalla, eikä tilanteen ratkaiseminen työpaikkaa vaihtamalla ole helppoa.
Kun vain irtisanoutuminen auttoi
LT, erikoislääkäri Maria Juuselan näkemyksen mukaan lääkärien työpaikoilla esiintyy paljon turvallisuuteen liittyviä haasteita.
– Aika moni niistä jää selvittämättä ja korjaamatta, hän uskoo.
Juuselalla on 25 vuoden lääkärin uransa varrelta kaksi erilaista kokemusta siitä, miten työturvallisuusriskiin on puututtu.
2000-luvun alussa hän työskenteli sairaalassa sädetyöntekijänä. Raskaaksi tultuaan hän ilmoitti asiasta työnantajalle, joka ensin vähätteli riskiä. Tilanne korjaantui, kun STUK tuli mukaan selvittämään asiaa.
Toinen kokemus on yrityksestä, jossa Juusela työskenteli asiantuntijalääkärinä. Työkuormitus oli kovaa, Juusela teki jatkuvasti 60-tuntisia työviikkoja. Kolmantena vuonna hän päätyi ensimmäistä kertaa elämässään sairauslomalle.
Pyynnöistä huolimatta todellista muutosta yrityksen lääkäriresursseihin ei tullut, vaan tilanne kärjistyi ja Juusela kokee joutuneensa myös epäasiallisesti kohdelluksi. Vaikka Juusela piti työstään ja menestyi siinä, hän lopulta irtisanoutui terveydellisistä syistä.
Asia päätyi myös AVI:n selvitettäväksi. Juuselan näkemyksen mukaan AVI ei tutkinut asiaa huolellisesti ja tasapuolisesti, eikä ottanut huomioon kaikkia oleellisia tietoja.
Hän huomauttaa, että lääkärit tekevät työsuojeluilmoituksia harvoin. Jos sellainen AVI:in tulee, se pitäisi tutkia hyvin.
– Lääkärillä on jo peruskoulutuksensakin puolesta ymmärtämystä terveydellisistä riskeistä, niitä aiheuttavista tekijöistä ja seurauksista.
Nykyään yhä useampi lääkäri työllistyy perinteisten toimijoiden ulkopuolella. Kapeassa organisaatiossa, jossa ei ole muita kollegoita, on vaikea saada muutoksia aikaan. Juusela uskoo, että lääkäri voi helposti jäädä yksin tällaisessa tilanteessa.
– Julkisen terveydenhuollon yksikössä on aina pääluottamusmies, jolta voi pyytää apua.
