Suomalaiset saavat kohta katsella potilastietojaan verkossa. E-katselu on hieno juttu, mutta potilaiden hoidossa siitä voi seurata ongelmia. Lääkärien ääni uhkaa unohtua e-katselun kehitystyössä.

Suomalaiset saavat kohta katsella potilastietojaan verkossa. E-katselu on hieno juttu, mutta potilaiden hoidossa siitä voi seurata ongelmia. Lääkärien ääni uhkaa unohtua e-katselun kehitystyössä.

Lastenkardiologi, Kelan asiantuntijalääkäri Marianne Eronen pelkää, että kliinikkolääkärien näkemyksiä ei oteta riittävästi huomioon Kansalliseen Terveysarkistoon kuuluvan e-katselun suunnittelussa. Lääkärit vastaavat potilaista, mutta kehitystyö on ollut pitkälti teknologiavetoista.

– Huolenaiheita on paljon, sillä kaikki asiat eivät ole loppuun asti mietittyjä. Me lääkärit olemme joutumassa ­tilanteeseen, että hupsis, mitä onkaan tapahtumassa. On hyvä, että e-katselussa ihmisille annetaan mahdollisuus omien tietojen katseluun, mutta tiedon pitää olla harkittua ja tulkittua, hän ­toteaa.

Eronen on toinen STM:n, THL:n ja Kelan muodostaman e-katselutyöryhmän lääkärijäsenistä. Hänen mielestään aiheeseen liittyvistä uhkista kannattaisi keskustella laajemminkin. ­Pahimmillaan jopa potilasturvallisuus voi vaarantua.

Epämääräinen tieto ahdistaa potilaita

Erosen ja hänen kliinisen taustaryhmänsä mukaan e-katselun yksi ongelma on, että potilas saattaisi päästä ­katselemaan tutkimustuloksia ennen kuin niistä on kerrottu hänelle. Potilas ei pysty itse tulkitsemaan hänestä otettujen näytteiden merkitystä.

– Tietojen näytön täytyy viivästyä, kunnes ne on tulkittu potilaalle. Netti ei voi korvata ihmisten välistä kommunikaatiota, ja potilaalle ei voi siirtää vastuuta hoidostaan. Eräät itsehoitotaudit ovat eri asia.

Tulosten tulkinnassa on monia kompastuskiviä. Potilas voi esimerkiksi ­pitää normaalin ylä- tai alarajalla olevia arvoja poikkeavina. Riskitiedot vaativat myös selittämistä.

– Erikoislääkäriyhdistykset voisivat ottaa kantaa siihen, millä tavalla tietoja heidän alojensa potilaille voidaan ensi kädessä näyttää, Eronen ehdottaa.

Hän huomauttaa, että epämääräinen tieto aiheuttaa potilaissa ahdistusta. Potilaan omat tulkinnat voivat pahimmillaan johtaa jopa itsetuhoiseen toimintaan.

Eronen kertoo uransa varrelta esimerkin tulkinnanvaikeudesta. Lapsella oli todettu sydämessä sivuääni, ja lääkäri merkitsi tämän viattomana löydöksenä neuvolakorttiin. Vanhemmat tulkitsivat asiaa kotona ja lukivat nettipalstoja. He totesivat, että lapsi on kuolemansairas, oireita on ollut aina ja että hän on sininen ja huonokuntoinen. He päättelivät, että lapsi tarvitsee leikkauksen ulkomaisessa yksikössä. Vanhemmat soittelivat ympäri maata päästäkseen jatkotutkimuksiin. Lopulta he päätyivät sairaalan päivystykseen täysin ahdistuneina ja valvoneina.

Kuka vastaa potilaiden kysymyksiin?

Eronen muistuttaa, että e-katselun myötä tulee varmasti kyselyjä hoito­yhteisöön. Potilaalla pitää olla kontakti johonkin henkilöön, joka selvittää asiat uudelleen. Tulosten kanssa ei saa jäädä yksin.

– Tällä hetkellä ei ole minkäänlaista käsitystä, miten kansalaisten kysymyksiin vastataan ja mitä kanavaa käytetään. Hoitoyksiköihin soittelu työllistäisi valtavasti.

Lue koko juttu perjantaina 27.8. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.

Miia Soininen
Kuva: Pixmac