Lääkekorvaustyöryhmä jätti väliraportin

Missä määrin lääkekorvausjärjestelmän tulisi tasata lääkekustannuksia väestön kesken, ja missä määrin korvausjärjestelmän tulisi toimia vakuutusperiaatteella korvaten vain keskimääräistä suurempia lääkemenoja? Esimerkiksi tällaisella kysymyksellä määrittelee jatkotyöskentelyään heinäkuussa väliraporttinsa jättänyt lääkekorvaustyöryhmä. Ryhmä jatkaa työskentelyään ensi vuoden toukokuuhun.

Toinen tärkeä rajanveto on työryhmän mukaan kysymys, missä määrin korvausjärjestelmän pitäisi ohjata lääkkeiden käyttöä kustannusvaikuttavuudeltaan parempiin lääkkeisiin ja missä määrin tähän pyritään korvausjärjestelmän ulkopuolisilla keinoilla, kuten vaikuttamalla lääkkeiden määräyskäytäntöön.

Lääkekorvausjärjestelmän kehittämistä selvittänyt työryhmä arvioi väliraportissaan, ettei muista ETA-maista ole löydettävissä lääkekorvausjärjestelmää, joka olisi sellaisenaan sovellettavissa Suomeen. Väliraporttiin on kirjattu nykyisen korvausjärjestelmän ongelmakohtia, joiden katsotaan edellyttävän lisäselvitystä. Tällaisia ovat esimerkiki lääkekorvausjärjestelmän monimutkaisuus ja hallinnollinen raskaus sekä lääkekorvausten nopea kasvuvauhti.

Työryhmä katsoo myös, ettei lääkekustannusten omavastuukatto vastaa alkuperäistä tarkoitustaan poikkeuksellisten suurten lääkekustannusten korvaajana. Katon ylittää vuosittain jo yli 100 000 henkilöä. Kun katto on ylittynyt, potilas saa kaikki korvausjärjstelmään kuuluvat lääkkeet ilmaiseksi lopun vuotta.

Monia potilaille tarpeellisia lääkkeitä jää kuitenkin lääkeyritysten päätöksillä kokonaan korvausjärjestelmän ulkopuolelle ja siten kokonaan potilaan itsensä kustannettaviksi.

Toisaalta myös lääkkeiden erityiskorvattavaksi pääsemiseen liittyvää menettelyä on kritisoitu.

Ohjeistusta kaivataan myös kustannusvastuun jakautumiseen kunnan ja Kelan kesken, kun julkinen terveydenhuolto antaa lääkkeitä hoidon yhteydessä.