Lääketieteen koulutus hyppäsi pitkän digiloikan
Etä- ja lähiopetusta yhdistetään lääketieteellisissä koronapandemian jälkeenkin.
– Lääkärien jatko- ja täydennyskoulutuksen laadusta täytyy huolehtia digiaikana, tähdentää Juha Auvinen.
Koronapandemia toi digiloikan lääketieteen opetukseen. Digiloikan jälkeen opetusta kehitetään muutenkin.
Esimerkiksi Oulun yliopiston lääketieteen perusopetusta on kehitetty pedagogisesti samaan aikaan digiloikan kanssa.
Hyviä kokemuksia muun muassa Zoomin käytöstä on hyödynnetty myös täydennyskoulutuksissa, jotka on aiemmin toteutettu lähikoulutuksena.
– Etäyhteyden toimivuus tuli meille kouluttajille osittain yllätyksenä, kertoo yleislääketieteen professori Juha Auvinen Oulun yliopistosta.
Pienryhmäopetus etäyhteyden avulla toimii Auvisen mukaan lääketieteen koulutuksessa suhteellisen hyvin, jos kaikki osallistujat pitävät kamerat auki ja näkevät toisensa. Poikkeuksena on muun muassa manuaalisten ja vuorovaikutustaitojen opettaminen, joka vaatii täysin onnistuakseen fyysistä lähiopetusta.
Yleislääketieteen oppiaineessa koettiin, että etäopetuksessa päästiin pääosin samoihin oppimistavoitteisiin kuin aiemmassa lähiopetuksessa.
– Olemme opettaneet Zoomilla yleislääkärin työn ydinasioita. Myös työnohjaustyyppistä opetusta on toteutettu etänä viimeisten vuosikurssien opiskelijoille, jotka ovat jo työelämässä.
Auvisen mielestä negatiivinen puoli etäopetuksessa on se, ettei opiskelijoiden sosiaalisia kontakteja synny samalla tavalla kuin lähiopetuksessa.
Etänä myös lääkäripäivillä
Jo ennen koronapandemiaa pohdittiin, miten aktivoivia oppimismenetelmiä voitaisiin ottaa käyttöön suurilla lääkäripäivillä. Tänä vuonna Pohjolan lääkäripäivät kuten muutkin lääkäripäivät toteutettiin etänä.
Lääkäripäivien luennoilla on aiemmin pyritty osallistamaan kouluttautujia muun muassa äänestysten avulla ja keskusteluttamalla osallistujia keskenään esitetyistä aiheista. Isoissa luentosaleissa tämä on kuitenkin osoittautunut kankeaksi toimintatavaksi.
– Nyt pystyimme jakamaan osallistujan nappia painamalla pienryhmiin pohtimaan potilastapauksia ja palaamaan takaisin suureen sessioon purkamaan tuloksia. Myös äänestys on ketterämpää etäkoulutuksessa, Auvinen sanoo.
Etä- ja lähiosallistujat tasavertaisesti huomioon
Digiloikan jälkeen seuraavaksi loikattaneen hybridimalliin. Auvinen uskoo, että hybridimallin ottaminen käyttöön on yhtä haastavaa kuin digiloikan tekeminen.
Osa kouluttautujista haluaa palata entiseen lähiopetukseen, toiset puolestaan ovat pitäneet etämuotoa kätevämpänä. Auvinen tähdentää, että kouluttajan on otettava yhdenvertaisesti huomioon niin etä- kuin lähiosallistujat. Myös osallistujien täytyy nähdä toisensa. Tällaisen systeemin rakentaminen tulee olemaan hänen mukaansa erittäin haastavaa.
Auvinen muistuttaa, että on tärkeää pyrkiä toteuttamaan etäyhteyksillä järjestettävä koulutus yhtä reaaliaikaisesti, aktivoivasti ja osallistavasti kuin fyysinen lähikoulutus. Toimintamalleja kehitettäessä on syytä pitää mielessä koulutuksen tavoitteet ja oppimismenetelmien tehokkuus.
– Meidän täytyy huolehtia lääkärien jatko- ja täydennyskoulutuksen laadusta digiaikana.
Itä-Suomen yliopistossa hybridimalli jo käytössä
Itä-Suomen yliopiston lääketieteen laitoksella siirryttiin kokonaan etäopetukseen viime keväänä. Hybridimallia puolestaan ryhdyttiin soveltamaan opetukseen viime syksystä. Kaikki potilasopetukset ja käden taitoja harjoittavat koulutukset on nyt toteutettu lähiopetuksena ja teoriaopetus ja seminaariopetukset on vedetty verkossa.
Kliinisen lääketieteen yksikön johtaja, lastentautien professori Jarmo Jääskeläinen sanoo, että kokemukset näistä muutoksista ovat olleet pääasiassa hyvät.
– Tottakai opettajilla on ollut jonkin verran eroa digipedagogisissa ja teknisissäkin taidoissa, mutta kokonaisuudessa olemme onnistuneet. Myös opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä.
Hybridimalli jää käyttöön
Hybridimallia aiotaan käyttää opetuksessa senkin jälkeen, kun korona on hellittänyt. Niin seminaariopetusta kuin luentomuotoista koulutusta aiotaan tarjota etänä ainakin pääosassa oppiaineita. Potilasopetus ja käden taitojen harjoittelut opiskellaan lähiopetuksessa.
Jääskeläisen mielestä digiopetuksen pitää olla vaikuttavaa. Tämä on suurin haaste tulevaisuudessa.
– Meidän täytyy saada opiskelijat osallistumaan aktiivisesti opetukseen ruudun toisella puolella. Digiopetusta pitääkin syventää edelleen, ja siksi opettajat tarvitsevat digipedagogisia opintoja.
Digiloikka antaa uusia mahdollisuuksia niin ikään yliopistojen yhteistyöhön, koska ne voivat tarjota toisilleen opintojaksoja. Myös jatkuva oppiminen saa uusia mahdollisuuksia.
– Perusopetuksen digipakettia voidaan tarjota soveltuvin osin myös lääkärien täydennyskoulutukseen.
Myös Helsingin yliopistossa digitaalisuus toimii
Helsingin yliopiston lääketieteen koulutusohjelman johtaja Jussi Merenmies mainitsee, etteivät massaluennot ole olleet kovin vuorovaikutuksellisia. Hän uskookin, että koronapandemian jälkeen tällaiset perinteiset opetusmenetelmät vähenevät ja opetukseen on tulossa isoja muutoksia. Opetuksen interaktiivisuus korostuu.
Digitaaliset opetusvälineet sopivat erityisesti käänteisen oppimisen menetelmään, jossa opiskelijat perehtyvät ensin perusasioihin ja myöhemmin opiskelevat syvemmin ja soveltavat tietoa yhdessä opettajan kanssa. Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa on monella opintojaksolla satsattu juuri näihin opetusmetodeihin.
Merenmies sanoo, että viimeisen vuoden aikana on todella nähty, että digitaalisuus toimii. Toisaalta opiskelijat ovat kokeneet suureksi haasteeksi sen, etteivät he kohtaa opiskelutovereitaan kasvotusten. Merenmies toivookin, että ensi syksynä päästäisiin ihmisten väliseen uudenlaiseen kohtaamiseen, jonkinlaiseen uuteen normaaliin. Se olisi tiimityöskentelyssä monella tavalla tarpeellista.
Tähtäimessä laadun kehittäminen
Lääketieteen koulutukselle luovat haasteita muiden muassa sairauksien kirjon muutokset, väestön vanheneminen, teknologian kehitys ja soten tuomat muutokset. Lisäksi potilaan asema muuttuu ja potilasturvallisuuden korostaminen lisääntyy terveyspalvelujärjestelmässä.
– Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset tarkoittavat myös jatkuvaa muutosta lääketieteen koulutuksen sisältöön ja opetuksen järjestämiseen sekä toteuttamiseen.
Merenmies painottaa opetuksen laadun kehittämistä. Hän uskoo, että lääketieteelliseen koulutukseen tulevat jatkossa selkeät laatustandardit, jotka perustuvat kansainvälisiin malleihin. Koulutuksen laadun parantamista tehdään jo nyt systemaattisesti, esimerkiksi arviointia kehitetään.
Merenmiehen mukaan opiskelijoiden tietoja arvioidaan nykyisin liikaa tietoa tenttimällä. Vastedes tehdään enemmän osaamisen arviota, joka tukee opiskelijoiden oppimista ja osaamista ja josta ei tule arvosanoja.
– Peruskoulutus, ammatillinen jatkokoulutus ja erikoistumiskoulutus muodostavat jatkumon, jossa kaikki osat vaikuttavat toisiinsa.
