Lääketutkimuksen akateemisuus vaarassa?

13 johtavaa lääketieteellistä aikakauslehteä julkaisi 13.9.2001 pääkirjoituksen, jossa arvosteltiin lääketeollisuutta ei-akateemisten tutkimusryhmien käytöstä yliopistotutkijoiden sijasta (N Engl J Med 2001;345:825-827). Viime aikoihin saakka tutkimukset on tehty riippumattomissa yliopistokeskuksissa, joissa tieteellinen ja taloudellinen valvonta on ollut tiukka. Nykyisin kliinisiä tutkimuksia valjastetaan yhä enemmän edistämään kaupallisia tarkoitusperiä.

Kliinisillä lääketutkimuksilla on nykyään huomattavat taloudelliset seuraukset. Jos tutkimuksen tarkoituksena ei ole uusien tieteellisten ajatusten punnitseminen, vaan lääkkeen markkinoinnin tukeminen, ollaan hakoteillä. Silloin tutkimuspaikan määrää laadun sijasta hinta. Kysyntä on löytänyt tarjonnan: yliopistojen ulkopuoliset tutkimuslaitokset ovat halvempia ja huolettomampia, ja ne ovatkin Yhdysvalloissa lääketehtaiden suosiossa. Viime vuonna yliopistojen ohi valui 60 % lääketutkimusrahoituksesta.

Yliopistotutkijoiden ja yksityisten tutkimuslaitosten kilpailuttamisessa kärsivät yliopistotutkijat, tutkimuspotilaat ja lopulta lääketiede, todetaan pääkirjoituksessa. Moni periaatteellinen tiedemieskin on kilvassa joutunut nöyrtymään siihen, että tutkimuksen maksajan kannalta ikävät tulokset haudataan hiljaisesti. Pääkirjoituksessa tuomitaan tutkimukset, joiden tuloksia ei saa julkaista ilman rahoittajan lupaa.

Tieteellisen julkaisun tekijöiltä edellytetään luotettavuutta ja riippumattomuutta. Tutkijoita kehotetaan jo tutkimussopimuksia solmittaessa perehtymään uusittuihin ICMJE:n ( International Committee of Medical Journal Editors) julkaisueettisiin ohjeisiin (http://content.nejm.org./cgi/content/short/345/11/825; julkaistaan vuoden 2002 alussa). Niillä on pyritty takaamaan tutkijan oikeudet tutkimuksen suunnittelussa, tulosten käsittelyssä ja tulkinnassa sekä niiden julkaisemisessa. Kun näistä säännöistä pidetään kiinni, lukijat ja tiedon soveltajat uskaltavat luottaa lukemaansa.