Kampylobakteerien antibioottiresistenssin määrittämisessä on parantamisen varaa. Väitöstutkimuksessa havaittiin, että laboratorioiden rutiininomaisesti käyttämän menetelmän toistettavuudessa oli suurta vaihtelua.

Kotimaista alkuperää olevissa kampylobakteerikannoissa esiintyy vain vähän vastustuskykyä fluorokinoloniryhmän antibiootteja kohtaan. Ulkomailta peräisin olevissa tartunnoissa sen sijaan jopa kaksi kolmasosaa kannoista on resistenttejä fluorokinoloneille, kuten siprofloksasiinille. Resistenssiä makrolidiantibiooteille, kuten atsitromysiinille ja klaritromysiinille, esiintyy huomattavasti vähemmän kuin fluorokinoloniresistenssiä.

Lääketieteen lisensiaatti Mirva Lehtopolku havaitsi väitöstutkimuksessaan, että kun kampylobakteeri on resistentti makrolideille, se on lisäksi usein vastustuskykyinen monelle muullekin antibiootille.

Jos kampylobakteeri-infektion ensilinjan lääkitys epäonnistuu, hoito saatetaan joutua toteuttamaan suonensisäisesti annettavilla antibiooteilla.

Lisääntyvän lääkeresistenssin aiheuttama uhka onkin se, että potilaiden hoito pitkittyy, monimutkaistuu ja tulee kalliimmaksi. Potilaiden onnistuneen hoidon edellytys on, että kampylobakteerien antibioottiherkkyys määritetään mahdollisimman tarkasti. Kampylobakteereilla herkkyystestaus kestää useita päiviä niiden hitaan kasvun ja erityisten kasvuolosuhteiden vuoksi.

Väitöstutkimuksessa kampylobakteerikantojen herkkyysmäärityksiä tehtiin ja toistettiin useita kertoja kiekkoherkkyysmenetelmällä, jota käytetään laboratorioiden rutiinimenetelmänä maailmanlaajuisesti. Tuloksia verrattiin hitaampaan ja kalliimpaan maljalaimennosmenetelmään.

Rutiininomaisesti käytetyn kiekkoherkkyysmenetelmän toistettavuudessa havaittiin suurta vaihtelua. Tämä on ongelma, koska potilaalle saatetaan aloittaa väärä antibiootti virheellisen herkkyysmäärityksen takia.

Kuva: Panthermedia