Lapsuusiällä sydänleikattujen potilaiden odotettavissa oleva elinikä on lähes yhtä pitkä kuin muulla väestöllä.

Vuosikymmeniä leikkauksen jälkeen valtaosa leikatuista voi hyvin ja elää samanlaista elämää kuin muut ikäisensä ihmiset, todetaan Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa.

LL Heta Niemisen seurantatutkimus perustuu tutkimusrekisteriin, johon on kerätty tiedot kaikista Suomessa alle 15-vuotiaana sydänleikatuista henkilöistä.

Tutkimus on kansainvälisestikin merkittävä, sillä siinä pystyttiin lähes täydelliseen seurantaan; 98% leikatuista lapsista tunnistettiin väestörekisteritiedoista vuosikymmeniä leikkauksen jälkeen. Aiempien tutkimusten ongelmana on ollut seurannan vajavaisuus ja valikoituneet potilaat.

Leikkausmäärät yhä kasvussa

Sydänleikkaukset aloitettiin Suomessa vuonna 1953, ja seuraavien 37 vuoden aikana tehtiin kaikkiaan 7 240 leikkausta 6 461 potilaalle. Leikkausmäärät kasvoivat vuosikymmenestä toiseen ja kasvu on jatkunut myös 1990- ja 2000-luvuilla. Tällä hetkellä tutkimusrekisterissä on lähes 12 000 potilasta.

Tutkimuksen mukaan vuosina 1953–1989 leikatuista lapsista 45 vuoden ikään eli 78 %. Verrokkiväestöstä 45 vuoden iän saavutti 93%. Ilman leikkaushoitoa suuri osa sydänvikaisista lapsista olisi menehtynyt jo ennen 15 ikävuotta.

Leikkaustuloksilla mitattuna sydänlasten hoito on kehittynyt vuosien aikana selvästi. Kaikkiaan vuosien 1953–1989 aikana leikatuista potilaista 433 (7 %) kuoli ensimmäiseen sydänleikkaukseensa tai kuukauden kuluessa siitä. Vuosina 2004–2007 leikkauskuolleisuus oli 2 %, vaikka hoidon piirissä oli entistä vaikeammin epämuodostuneita sydämiä.

Kaikkiaan 16 % potilaista oli jouduttu leikkaamaan yhden tai useamman kerran uudelleen ja 17 % heistä käytti sydänlääkkeitä. Uusintaleikkaukset ja lääkitys, aivan kuten kuolleisuuskin, liittyivät useimmiten vaikeimpiin sydänvikoihin.

Seurannassa ei käydä säännöllisesti

Valtaosa potilaista, joilta on leikattu sydänvika, tarvitsisivat elinikäisen sydänseurannan. Tutkimuksessa todettiin, että suuri osa seurantaa tarvitsevista aikuispotilaista ei kuitenkaan käynyt säännöllisesti lääkärin vastaanotolla.

Sydänleikatuilla lapsilla ja aikuisilla oli odotettua enemmän muitakin pitkäaikaissairauksia kuin sydänsairaus. He joutuivat käyttämään hieman verrokkeja useammin lääkkeitä esimerkiksi astmaan ja epilepsiaan.

Vuonna 1999 selvitettiin lapsuudessa leikattujen, tutkimushetkellä aikuisten, potilaiden elämäntilannetta ja koettua terveyttä. Pääosa koki vointinsa hyväksi ja suorituskykynsä korkeintaan lievästi alentuneeksi.

Potilaiden koulutustaso oli hyvä ja he olivat työllistyneet jopa paremmin kuin väestö keskimäärin. Tosin vaikeimpia sydänvikoja sairastavista 16 % oli eläkkeellä, kun samanikäisestä väestöstä eläkkeellä oli 2 %. Potilaat elivät vakituisessa parisuhteessa yhtä usein kuin väestökin, mutta odotettua harvemmat olivat hankkineet lapsia.

LL Heta Niemisen lastenkirurgian väitöskirja tarkastetaan 21.10.2009 Helsingin yliopistossa.

Kuva Robert Mizerek / pixmac