Lasten elämä tutkimuskohteena yhdistää Lääkärilehden tänä vuonna palkitsemia tutkijoita ja kirjoittajia. LT Mervi Mäyränpään väitöskirja tulee muuttamaan lasten luunmurtumien hoitokäytäntöjä, palkintoperusteissa kiitellään.

– Nukkumisesta kysyminen on neutraali keino päästä keskustelemaan perheen mahdollisista hyvinvointiongelmista, sanoo lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri Juulia Paavonen.

Paavonen palkittiin yhdessä lastenneurologi Outi Saarenpää-Heikkilän kanssa Lääkärilehden vuoden 2012 parhaasta tieteellisestä artikkelista ”Lapsuuden unihäiriöiden arviointi kliinisessä työssä” (40/2012).

Lapsuuden unihäiriöitä on niiden yleisyydestä huolimatta tutkittu hämmästyttävän vähän.

– Vastuumme asettuvat luontevasti siten, että minä referoin tutkimuskirjallisuutta ja Outi reflektoi sitä omaa pitkää käytännön kliinikon kokemustaan vasten, kertoo Paavonen.

– Käytännön työssä kaipaa usein kättä pidempää, strukturoitua ­toimintatapaa, jolla pureutua käsillä ­olevaan ongelmaan. Lapsen unihäiriöt muodostavat usein todellisen vyyhden, jota purkaessa voi tulla esiin niin kliinisiä löydöksiä kuin perhe-elämän dynamiikkaan liit­tyviä tekijöitä, Paavonen ­sanoo.

– Monille vanhemmille voi tulla yllätyksenä lapsen unentarpeen radikaali vähentyminen ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Aikaisin illalla nukkumaan laitetun lapsen unipainetta ei yksinkertaisesti riitä enää varhaisaamuun. Lapsi ­alkaa herätellä, eivätkä itse myöhään nukkumaan menevät vanhemmat saa riittävästi unta. Unikoulua eivät silloin tarvitsekaan yksin lapset, vaan myös vanhemmat.

Väitöskirja muuttaa 
murtumien hoitoa

”Tutkimuksen tulokset tulevat vaikut­tamaan suoraan kliinisiin hoitokäytän­töihin”, kiitetään vuoden 2012 parhaana väitöskirjana palkittua LT Mervi Mäyränpään väitöskirjaa ”Fractures in Children: Epidemiology and Associated Bone Health Characteristics”.

Väitöskirjan esitarkastajan, dosentti Kirsti Näntö-Salosen mukaan tutkimuksen pohjalta on ensimmäistä kertaa voitu laatia suositus siitä, missä tilanteissa on aiheellista tutkia murtuman saaneen lapsen luuston terveyttä ja mitä menetelmiä tulee soveltaa.

– Pääsin mukaan Valtakunnalliseen kliiniseen tutkijakouluun. Keräsin materiaalia Helsingin Lastenklinikalla käytännön työssä ja pystyin tekemään välillä aineiston analysointia. Tutkimusvuosina syntyivät myös perheemme kaksi lasta, ja kummankin kanssa pystyin olemaan reilun vuoden kotona. Nämä ovat nykyaikana tärkeitä asioita kliinikko-tutkijalle, kertoo Mervi Mäyränpää.

Mäyränpään tutkimuksessa vahvistettiin tuoreet olettamukset, että myös lapsilla vähäenerginen luunmurtuma voi johtua heikosta luustonterveydestä. Perinteisesti on ajateltu lasten murtumaherkkyyden liittyvän vain heidän aktiivisuuteensa ja kehittymättömään motoriikkaansa. Tulosten mukaan on tärkeää kartoittaa luustonter­veys ja sen riskitekijät, kuten ravitsemus, joissain tapauksissa jo toisen murtuman jälkeen.

– Käytännön hyötyä tutkimus tuotti niinkin arkiselle asialle kuin työvoiman resurssoinnille. Elo-syyskuu on kaikkein onnettomuusaltteinta aikaa, joten lasten murtumien hoitoon erikoistunutta väkeä kannattaa silloin sijoittaa sairaalaan, huomauttaa Mäyränpää.

Tiedekunnat asettivat ehdolle Vuoden väitöskirjaksi myös Jarmo Salon (OY), Sari Rantalan (TAY), Timo Iirolan (TY) ja Markku Vänttisen (ISY) työt.

Ulla Järvi
Kuva: Heidi Emmes