Unta, kivuttomuutta ja lihasvoiman salpaamista hoidetaan anestesiassa niihin erityisesti soveltuvilla lääkeaineilla. Aineilla esiintyy myös keskinäisiä vaikutuksia, väitöstutkija muistuttaa.

LL Hanna Illman tutki väitöstutkimuksessaan lihasrelaksaatioon ja lihasrelaksaation kumoamiseksi tarvittavien lääkeaineiden vuorovaikutuksia anestesian aikana.

Neljästä erillisestä osatyöstä koostuva tutkimus selvitti muun muassa, vaikuttaako rokuronilla aikaansaadun lihasrelaksaation nopea kumoaminen sugammadeksilla anestesian syvyyteen. Tutkimuksen mukaan sugammadeksi ei vaikuta anestesian riittävyyteen.

Kahdessa osatutkimuksessa selvitettiin typpioksiduulin eli ilokaasun vaikutusta kahden molekyylirakenteeltaan erilaisen lihasrelaksantin, rokuronin ja sisatrakuurin, annostarpeeseen.

Tutkimus selvitti myös ns. period of unsafe recovery -ajanjakson pituutta neostigmiinilla tai sugammadeksilla kumotun rokuronirelaksaation yhteydessä. Tutkimuksen mukaan jälkimmäistä käytettäessä tämä ajanjakso oli olennaisesti lyhyempi.

Balansoitu anestesia koostuu kolmesta osatekijästä: unesta, kivuttomuudesta ja lihasvoiman salpaamisesta. Tavallisimmin anestesian jokaista eri osa-aluetta hoidetaan erikseen niihin erityisesti soveltuvilla lääkeaineilla. Näillä lääkeaineilla esiintyy kuitenkin myös keskinäisiä vaikutuksia, tutkija toteaa.

Lihasrelaksantteja käytetään yleisesti yleisanestesian induktiossa ja ylläpidossa sekä ensihoidossa esimerkiksi helpottamaan hengitysputken asettamista. Lihasrelaksaation avulla voidaan leikkauksen aikana estää potilaan unenaikainen liikkuminen. Vähentämällä lihasjännitystä yleensä helpotetaan myös leikkauksen läpiviemistä.

Illmanin väitöskirja "Studies on Neuromuscular Blockinb Agents and their Antagonists during Anaesthesia" tarkastetaan Turun yliopistossa 7.5.

Kuva: Pixmac