Lisää työelämätaitoja ja soveltamista, kiitos
Mitä opiskelijat haluaisivat lisää opintoihin, jotta he pystyisivät lääkärinä – ja mitä taas ei tarvita yhtään enempää? Medisiinariliiton puheenjohtaja Fredrik Ahlström avaa opiskelijakyselyissä ja keskusteluissa esiin nousseita tarpeita.
Näitä halutaan lisää
Toimenpiteiden toistokertoja
– Opiskelijakyselyissä tulee toistuvasti esille, että toimenpiteiden toistokertoja on liian vähän, kertoo Ahlström.
Stressinhallintaa
– Jokaiselle lääkärille tulee vastaan jossain vaiheessa vaikeita ja ahdistavia tilanteita, joten tähänkin olisi tärkeä valmistautua opinnoissa.
Johtamistaitoja moniammatillisessa työympäristössä
– Lääkäri on useassa tilanteessa johtajan roolissa, mutta johtamistaitoja ei opeteta. Lääkisopiskelijat voisivat työskennellä enemmän muiden alojen opiskelijoiden kanssa hajautusjaksoilla. Myös omassa tiedekunnassa voisi toteuttaa erilaisia simulaatioita monen terveydenhuollon opiskelijaryhmän kanssa.
Työelämätaitoja
– Olisi tärkeä paremmin ymmärtää työpisteiden resursointia, oman työnteon hallintaa ja käytännön asioita, ihan lääkelistojen hallinnasta lähtien siihen miten toimitaan, kun siirretään potilas päivystyksestä osastolle.
Opettamista
– Kaikille lääkäreille olisi hyötyä opettamisen taidosta, koska jokainen lääkäri on mentori tai ohjaaja jollekin toiselle.
E-health
– 85 prosenttia Euroopan lääketieteen opiskelijoista toivoo lisää digitalisaatioon valmistavaa opetusta. Lääkärintutkinnon suoritusaika on pitkä, joten opinnoissa pitää katsoa tulevaisuuteen.
Hajautusjaksoja ja ryhmäopetusta
– Hajautusjaksot ovat yleisesti pidettyjä. Niillä oppii paljon käytännön asioita ja saa tehdä melko paljon toimenpiteitä sekä kohdata ja tutkia potilaita. Ryhmäopetukset ovat opetuksen kulmakivi, joilla saa oppia kokeneelta kollegalta.
Monimuotoisempaa opiskelua
– Opiskelijat haluavat hyödyntää aikansa mahdollisimman tehokkaasti ja valita itsenäisessä opiskelussa itselleen parhaiten sopivan opiskelumetodin. Laajempi kattaus esimerkiksi videomateriaaleja voisi olla ratkaisu. Pakollisen opetuksen tulee perustua lisäarvoon, jota opiskelija ei itsenäisesti opiskellen voisi saada, tai koulutusohjelman laadunhallintaan.
Tiedon soveltamista
– Yhä enemmän tulee oppia oppimaan ja soveltamaan tietoa. Pänttäämiskulttuuri korostuu liikaa. Prekliinisissä opinnoissa tulisi painottaa yhä enemmän, mikä tiedon merkitys on opintojen myöhemmässä vaiheessa ja töissä.
Potilas kokonaisuutena
– Opinnoissa edetään usein elinjärjestelmä kerrallaan, ja potilastapauksista arvaa, että tämä liittyy jotenkin sydämeen, kun ollaan kardiologian kurssilla. Potilasaines kuitenkin on yhä moniongelmaisempaa. Opetuksessa olisi tärkeä panostaa laaja-alaiseen tarkasteluun ja ajankohtaiseen ongelman havaitsemiseen.
Näitä on riittävästi
Luentoja
– Luentojen suosio on vaihteleva. Sen sijaan hyvät seminaarit, joissa on potilastapauksia, ovat usein hyvin pidettyjä.
Lääketieteellistä substanssia
– Harvemmin on noussut esille, että joku keskeinen kliiniseen lääketieteeseen liittyvä asia olisi jäänyt huomiotta.
