Monen lääkärin on vaikea jäädä eläkkeelle. Varsinkin tutkimus tuntuu liian mielenkiintoiselta jätettäväksi. Eläkkeellä oleva dosentti Risto Tuimala kuitenkin uskoo, että valtaosa kliinikoista odottaa eläkkeelle pääsyä - ainakin paljon päivystävät.

- Jos ammatti-identiteetti ja kaikki työhön liittyvät asiat ovat hyvin suuri osa ihmisen elämää, on hänen varmaan tavallista vaikeampi jäädä eläkkeelle. Monet lääkärit ovat kovin työorientoituneita ja heidän harrastuksensakin saattavat liittyä työhön, miettii työterveyshuollon erikoislääkäri

Tuija Sirkka

.

Hänen kokemuksensa mukaan työhönsä ovat usein sitoutuneet erityisen voimakkaasti ihmiset, jotka ovat tekemisissä tieteen kanssa.

Myös velvollisuudentunto ja kunnianhimo saattavat ajaa lääkäreitä sinnittelemään työelämässä.

- He eivät malta lopettaa ajatellessaan, että ovat saaneet koulutuksen ja ovat hyviä alallaan.

Tuija Sirkka kertoo miettineensä, miksi monet lääkärit jatkavat todella pitkää työpäivää vuosikymmenien ajan. Houkuttimena täytyy olla muutakin kuin palkka ja kiintymys alaan.

- Onko käynyt niin, ettei lääkäri vain ole tullut ajatelleeksi, että työntekoa voisi hiukan vähentää, hän kysyy.

Tuija Sirkan mielestä eläkkeelle kannattaisikin laskeutua vähitellen. Osa-aikaeläkkeet ovat hyvä ratkaisu, mutta niihin pitäisi saada nykyistä enemmän porrastusta, jotta lisääntyvää vapaa-aikaa voisi opetella käyttämään vähitellen.

- Eläkkeelle on helpompi jäädä, jos työn lisäksi on muitakin tapoja toteuttaa itseään, esimerkiksi perhe, ystäviä tai harrastuksia. Siksi näitä kysymyksiä kannattaa aktiivisesti miettiä ajoissa.

- Uskon, että esimerkiksi lapsenlapset helpottavat sen huomaamista, että aikaa voi käyttää enemmän muuhunkin kuin työhön, hän sanoo.

Jumbojettikin laskeutuu loivasti

- Sanoisin, että valtaosa kliinikoista odottaa eläkkeelle pääsyä - ainakin paljon päivystävät. Itsestä huomasi selvästi, että yötöiden jälkeen palautuminen oli paljon raskaampaa sen jälkeen, kun oli täyttänyt 50 vuotta, sanoo dosentti

Risto Tuimala (63)

.

Hän jäi viime joulukuussa kokonaan eläkkeelle TAYSin Naistenklinikan osastonylilääkärin työstä, mutta oli sitä ennen ehtinyt olla osa-aikaeläkkeellä vuodesta 2000 lähtien.

- Toiset eivät osaa olla pois töistä, minä kyllä osaan, Tuimala tuumii.

Hän näkee osa-aikaeläkkeen kouluttautumisvaiheena varsinaiselle eläkkeelle.

- Ei jumbojettikään rysäytä maahan suoraan, vaan aloittaa laskeutumisen hyvissä ajoin ja tulee kentälle pikkuhiljaa. Ihan samoin täytyy eläkeläisenkin tehdä, ettei rysähdä ja tapahdu vaurioita. Yksi tapa on vähentää työaikaa ja käyttää vapaata aikaa muuhun.

Tuimala oli tyytyväinen ratkaisuunsa. Hän oli joka toisen viikon töissä, joka toisen eläkkeellä ja sai aikaa "oleiluun ja mietiskelyyn", marjastamiseen, sienestykseen ja metsästykseen.

- Kun asuu omakotitalossa, jonka ympärillä on vähän lääniä, on tekemistä vaikka kuinka paljon. Myös lehtien luku on tärkeätä.

Luopuminen kuuluu asiaan

Päätöstä siirtyä osa-aikaeläkkeelle tukivat työssä tapahtuneet muutokset.

- Laman jälkeen työ kiristyi ja kävi raskaaksi. Töitä oli paljon ja työpaikassa jatkuva alimiehitys. Synnytysyksikön lääkärimäärä synnytyksiä kohden oli aivan toinen kuin muissa yliopistosairaaloissa.

Eläkkeelle lähtöä helpottivat huomattavasti uudet, tavattoman kehnosti toimivat tietojärjestelmät, jotka hankaloittivat työntekoa. Myös henkilöstön lisäys kohdistui muualle kuin etulinjaan. Jatkuvien organisaatiomuutosten myötä päätösvalta klinikasta häipyi ja virkatie ylimpään johtoon muuttui kovin moniportaiseksi.

- Toisille työ näyttää olevan elämän pääsisältö, niin että siitä luopuminen on vaikeata, Tuimala miettii.

Hänen mielestään luopuminen kuitenkin kuuluu asiaan: elämän loppupuoli on luopumista muutenkin.

- Täytyy antaa tilaa uusille sukupolville, päästää nuoret päättämään oman näkemyksensä mukaan.

Työn tuomasta statuksesta ei hänen mukaansa ollut vaikea luopua, koska hänellä ei ollut tarvetta korostaa sitä työssä ollessaankaan.

- Ihmisestä riippuen saattaa kuitenkin olla vaikea sopeutua siihen, ettei enää olekaan johtavassa asemassa, vaan ympäristön huomio siirtyy uuteen johtajaan.

Tuimala ei muista kenenkään eläkkeelle jääneen kliinikkokollegansa haikailleen takaisin töihin.

- Hyviä työtovereita oli paljon, mutta heitä näkee edelleenkin. Pitkäaikaiset potilaat taas ovat siirtyneet yksityisvastaanotolle, jota jatkan kerran viikossa.

Yksityisvastaanotolla on hänen mukaansa paitsi taloudellista myös sosiaalista merkitystä: siellä kuulee, mitä ihmiset ajattelevat maailmanmenosta.

Torstaina eläkkeelle, lauantaina takaisin töihin

Professori

Kari Teramo

(70) jäi eläkkeelle Naistenklinikan osastonylilääkärin virasta joulukuussa 2000. Töihin hänet pyydettiin uudelleen jo kaksi päivää myöhemmin.

Pyyntö johtui erittäin vaikeasta potilastapauksesta, jossa Teramo oli tehnyt sikiölle neljä kohdunsisäistä verensiirtoa, ensimmäisen jo 19:nnellä raskausviikolla.

Teramon virka päättyi ennen viidettä verensiirtoa. Hän kuitenkin palasi tekemään sen ja vielä seuraavatkin verensiirrot. Niitä kertyi lopulta kaikkiaan 17, ennen kuin lapsi 33-viikkoisena synnytettiin.

Teramo puolestaan päätyi jatkamaan sijaisuuksia kliinisessä työssä vielä parin vuoden ajan.

EPO ei päästä irti

Eläkkeelle Teramo ei kuitenkaan malttanut jäädä vielä senkään jälkeen, vaan tekee yhä tutkimusta työhuoneellaan Kätilöopistolla lähes päivittäin. Julkaisuja kertyy vuosittain neljä, viisi.

- Olen saanut klinikka-EVO-rahoituksen tutkimusta ja kongresseihin osallistumista varten. Olen ollut järjestelyyn todella tyytyväinen.

Teramo teki jo 1980-luvulla Naistenklinikalla yhdysvaltalaisen tutkijaryhmän kanssa tutkimuksia sikiön EPOsta. Niissä osoitettiin, että lapsiveden EPO-pitoisuus heijastaa syntymättömän lapsen veren EPO-pitoisuutta hyvin tarkasti. Nyt mielenkiinto sikiön EPOa kohtaan on leviämässä ympäri maailmaa.

- Jos sikiölle tulee krooninen hapenpuute, EPO-pitoisuus alkaa suurentua. Luulimme pitkään, että niin tapahtuu vain punasolujen muodostuksen lisäämiseksi. Kymmenen vuotta sitten tehtiin kuitenkin ensimmäinen havainto, joka osoittaa, että EPOlla on aivoja ja monia muita elimiä suojaava vaikutus. On todennäköistä, että EPO-pitoisuuden nousu lapsivedessä on merkki siitä, että syntymätön lapsi yrittää suojella aivojaan, Teramo kertoo.

- Tämän vuoksi tutkimus on erittäin mielenkiintoisessa vaiheessa.

Teramo ei koekaan tutkimuksen jatkamista työnä, vaan harrastuksena. Oleellista on, että tekemisiään ja aikataulujaan voi säädellä itse.

- Onhan tässä radikaali ero Naistenklinikan osastonylilääkärin virkaan, johon kuului kliinisen työn lisäksi esimerkiksi valituksiin vastaamista ja asiantuntijalausuntojen kirjoittamista. Se oli raskasta ja aikaa vievää. Tutkimusta en koe minkäänlaisena stressinä.

Teramo toivoo voivansa jatkaa tutkimustyötä vielä jonkin aikaa. "Ulos kannettavaksi" hän ei kuitenkaan aio jättäytyä.

- On surullista, jos ei itse huomaa lähteä ajoissa.

Työura pidentyi

- Lääkärien työura pidentynyt kunta-alalla: vanhuuseläkkeelle viime vuonna keskimäärin 64-vuotiaana, kaksi vuotta vanhempana kuin vuonna 1995.

- Kunta-alan lääkärien keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä on 60,8 vuotta, muilla kunta-alan työntekijöillä 58,6 vuotta.

- Osa-aikaeläkkeellä oli 257 lääkäriä maaliskuussa 2007.

- 64 vuotta täyttäneistä lääkäreistä noin 900 pitää yksityisvastaanottoa, yleensä 4-5 tuntia viikossa.