Luun tiheyden mittaaminen osteoporoosilääkityksen tehon seuraamiseksi turhaa
Bisfosfonaatin vaikutus vaihdevuosien jälkeisen osteoporoosin hoidossa on hyvin samanlainen kaikilla potilailla. Siksi potilaille on turha tehdä luun tiheyden mittauksia hoidon vaikutusten seuraamiseksi.
Bisfosfonaatin vaikutus vaihdevuosien jälkeisen osteoporoosin hoidossa on hyvin samanlainen kaikilla potilailla. Siksi potilaille on turha tehdä luun tiheyden mittauksia hoidon vaikutusten seuraamiseksi.
Luun tiheyden mittaaminen on kallista, ja sen luotettavuutta hoidon tehon seuraamisessa on epäilty. Yhdysvaltalaiset ja australialaiset tutkijat päättivät selvittää miten paljon bisfosfonaatin vaikutukset vaihtelivat potilaiden välillä. Tutkimus on julkaistu BMJ:ssä.
Tutkijat analysoivat aiemman tutkimuksen tietoja. Tutkimuksessa oli selvitetty bisfosfonaatin vaikutusta menopaussin ohittaneiden naisten luuntiheyteen. Tutkittavien lantion ja selkärangan luuntiheys oli mitattu tutkimuksen aluksi sekä yhden, kahden ja kolmen vuoden kuluttua hoidon alkamisesta.
Kolmen vuoden bisfosfonaattihoito paransi luuntiheyttä ainakin jonkin verran 97,5 prosentilla tutkituista naisista. Erot yksilöiden välillä olivat hyvin pienet.
Tutkijoiden mukaan tämä osoittaa, että hoidon tehon seuraaminen luuntiheyttä mittaamalla on tarpeetonta.
Mittauksia on perusteltu myös sillä, että ne parantavat potilaiden sitoutumista hoitoon. Sitoutumiseen liittyvät ongelmat ovat kuitenkin pahimmillaan muutama kuukausi hoidon aloittamisen jälkeen – kauan ennen ensimmäisiä luuntiheyden mittauksia. Hoitoon sitoutumista helpottaisi parhaiten keskustelu hoitavan lääkärin kanssa muutaman kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta.
Professori Marjo Tuppurainen KYS:n naistentautien klinikalta kertoo, että Suomessa luuntiheys mitataan tavallisesti noin 2–3 vuoden kuluttua hoidon aloittamisesta.
– Suomessa ei tehdä turhia mittauksia.
Sen sijaan Suomessa on naisia, joille on aloitettu bisfosfonaattilääkitys ilman ensimmäistäkään luuntiheyden mittausta.
–Terveyskeskuksissa on iso kynnys lähettää potilas kalliisiin mittauksiin, Tuppurainen kertoo.
Niinpä jotkut potilaat ovat saattaneet syödä kymmenenkin vuotta osteoporoosilääkkeitä, vaikka heillä ei tosi asiassa ole osteoporoosia lainkaan.
Myös alidiagnosointi on ongelma.
– Jopa 800 000 suomalaisella saattaa olla hoitamaton osteoporoosi tai osteopenia.
Hertta Vierula