Masennuspotilaiden hoitomalli kiinnostaa

Suomessa tehdyssä masennustutkimuksessa kokeiltu ongelmanratkaisua ja elämänhallintaa opettava hoitomalli on herättänyt suurta kiinnostusta perusterveydenhuollossa ja työterveyshuollossa.

- Yllättävää kyllä, tämä suhteellisen yksinkertainen malli näyttää toimivan hyvin. Sitä on selvästi kaivattu, ja olemme jo kouluttaneet etenkin terveyskeskusten ja työterveyshuollon työntekijöitä käyttämään mallia, tutkimusprofessori Ville Lehtinen Stakesista kertoo.

Tehokkaampaa ongelmanratkaisua opetellaan kuudella tapaamiskerralla. Masentunutta potilasta opetetaan tunnistamaan mahdolliset ongelmat, hakemaan niihin ratkaisuja ja tuetaan häntä ratkaisun toteuttamisessa.

Hoitomalli on Lehtisen mukaan tuottanut hyvää tulosta sekä potilaiden oman arvion että seurantatietojen mukaan.

Hoitomallia kokeiltiin Stakesin tutkimuksessa, jossa selvitettiin masentuneisuuden esiintymistä Varsinais-Suomessa. Tutkimus on osa eurooppalaista ODIN-projektia, joka tehtiin samaan aikaan myös Norjassa, Hollannissa, Englannissa, Irlannissa ja Espanjassa.

Suomesta tutkimukseen osallistui yhteensä 3 000 henkeä maaseudulta, jota edustivat Kosken, Marttilan ja Tarvasjoen kunnat, sekä kaupungista, jota edusti Turku.

- Jonkinlainen yllätys oli, että Irlanti osoittautui kaikkein masentuneimmaksi sekä kaupungin että maaseudun osalta, Lehtinen toteaa.

Suomalaiset sen sijaan olivat eurooppalaista keskitasoa: tutkimushetkellä masennuksesta kärsi 6,5 % kyselyssä mukana olleista. Tähän lukuun päästään, kun otetaan huomioon kaksivaiheisessa tutkimuksessa ensin esiin seulotut masentuneet, joita oli 5 % kaikista, ja arvioidaan sitten, minkä verran masentuneita ei jäänyt seulaan.

Toisin kuin esimerkiksi Irlannissa, maaseutu ja kaupunki eivät Suomessa poikenneet toisistaan masennuksen yleisyydessä. Myöskään sosio-ekonominen asema ei vaikuttanut masennuksen esiintymiseen.

Tutkimuksessa tehtyjen haastattelujen perusteella vaikuttaa siltä, että masennukselle altistavat keski-ikä, naissukupuoli, yksinäisyys ja työttömyys. Suurin osa masennuksesta kärsivistä oli tutkimushetkellä vailla hoitoa.

Tutkimuksesta on esitelty vasta ensimmäisiä tuloksia, joita ryhdytään nyt analysoimaan tarkemmin.