Masentunut voi olla työkykyinen
Sairausloman tarvetta masennushäiriöiden yhteydessä pitää arvioida yksilöllisesti puntaroimalla muun muassa työn vaativuutta ja vastuullisuutta. Aina ei tarvitse jäädä sairauslomalle.
- Masennus ei aina ole lamaannuttava, se voi mennä ohi ilman lääketieteellistä hoitoa. Toisaalta voi mennä vuosia, ennen kuin ihmiset hakeutuvat hoitoon psyykkisten vaivojen takia, tiimipäällikkö Marianna Virtanen Työterveyslaitokselta muistuttaa.
Sairauslomalle jäämistä estää myös ajattelutapa, että työstä ei voi jäädä pois siksi, että sijaista on vaikea saada tai että työpaikka on vaarassa mennä alta. Toisaalta työssäolo voi olla masentuneelle terapeuttista.
Sairauspoissaolot olivat muita yleisempiä 35–44 -vuotiailla, kunnan työntekijöillä, fyysisesti sairailla ja pessimistisesti työkykynsä kehittymiseen suhtautuvilla. Määräaikaisessa työsuhteessa olevat olivat muita harvemmin sairauslomalla.
Syytä 35–44 -vuotiaiden suurempaan herkkyyteen jäädä sairauslomalle ei tutkimuksesta löydy. Virtanen arvioi, että yksi syy saattaa olla tuon ikäisten ihmisten suuri kuormitus työssä ja kotona eli niin sanotut ruuhkavuodet.
Pitäisikö masentuneen sitten malttaa jäädä sairauslomalle?
- Sairausloman peruste on se, ettei ole kykenevä töihin. Ei voi sanoa kategorisesti, että masennusta sairastavan olisi aina jäätävä sairauslomalle. Tilanne pitää arvioida yksilöllisesti puntaroiden muun muassa työn vaativuutta ja vastuullisuutta. Aina ei tarvitse jäädä sairauslomalle, Virtanen muistuttaa.
Suomessa kuusi prosenttia työssäkäyvistä sairastaa masennusta. Jokaisella työpaikalla jokaisena päivänä työskentelee siis ainakin joku masennuksesta kärsivä. Masennus näkyy väsymyksenä ja uupumuksena, töitä ei tahdo jaksaa kuten ennen.
- Olisi hyvä, että pysähdyttäisiin kuuntelemaan ja kysymään työkaverin vointia. Tuskin monikaan loukkaantuu, jos hänelle ilmaisee aidon huolensa kollegan jaksamisesta. Olen optimistinen, että Suomesta löytyy vielä työpaikkoja, jossa on yhteisöllisyyttä ja välittämistä, Virtanen uskoo.
Jaana Ahlblad
