Tutkimus tuo uutta tietoa siitä, mikä merkitys adiponektiinigeenin muuntelulla on suomalaisessa väestössä.

Adiponektiinihormoni on yhteydessä lihavuuteen ja siihen liittyviin sairauksiin. Tämä käy ilmi FM Merja Santaniemen sisätautien alaan kuuluvasta väitöstutkimuksesta. Tutkimus tuo uutta tietoa myös siitä, mikä merkitys adiponektiinigeenin muuntelulla on suomalaisessa väestössä.

Tutkimuksen mukaan henkilöillä, joilla on matala veren adiponektiinipitoisuus, on huomattavasti todennäköisemmin metabolinen oireyhtymä kuin henkilöillä, joilla pitoisuus on korkea. Tämä näkyy voimakkaammin naisilla kuin miehillä. Tutkimuksessa havaittiin, että adiponektiinin vähäinen määrä veressä on yhteydessä metabolisen oireyhtymän monitekijäisyyteen. Se saattaa kertoa, että henkilöllä on useita valtimonkovettumistaudin riskitekijöitä kuten huonot kolesteroliarvot, korkea verenpaine, huonontunut insuliiniherkkyys ja keskivartalolihavuus.

Tutkimus antoi myös viitteitä siitä, että veren adiponektiinitaso saattaisi ennustaa tyypin 2 diabeteksen ja huonontuneen glukoosinsietokyvyn syntymistä.

Tutkimuksen mukaan adiponektiinin rakenteeseen vaikuttava yhden emäksen geenimuutos (Tyr111His) on yleisempi suomalaisilla tyypin 2 diabeetikoilla kuin terveillä. Tämä muutos adiponektiinigeenissä voi olla diabeteksen riskitekijä. Lisäksi Amerikan valkoihoisilla muutos oli yhteydessä huonompaan insuliiniherkkyyteen.

Väitöskirjatyössä määritettiin adiponektiinitasot myös estrogeenikorvaushoitoa saavilta vaihdevuodet ohittaneilta naisilta. Adiponektiinitaso laski hieman ryhmällä, joka sai estrogeenihoitoa suun kautta. Tämä saattaa osaksi selittää sitä, miksi joidenkin tutkimusten mukaan suun kautta annettava estrogeenihoito ei ole edullista valtimotaudin riskitekijöiden kannalta.

Väitöstutkimus tarkastetaan Oulun yliopistossa 2.6.