– Lähivuosiksi on luvassa Churchillin sanoin verta, hikeä ja kyyneliä, toteaa HUS:n toimitusjohtajaksi kaavailtu Aki Lindén. Lindén näkee mahdollisen tehtävän HUS:n johdossa ”melkoisena vuorenseinämänä, jota pitää ruveta kiipeämään”.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallituksen HUS:n uudeksi toimitusjohtajaksi ehdottama Aki Lindén näkee mahdollisen tehtävän HUS:n johdossa ”melkoisena vuorenseinämänä, jota pitää ruveta kiipeämään”.

Sairaanhoitopiirin hallitus ehdotti maanantaina Lindéniä yksimielisesti HUS:n uudeksi toimitusjohtajaksi. Päätös johtajavalinnasta tehdään 10. helmikuuta.

HUS-nimiselle vuorelle ei ollut tungosta – toimitusjohtajan virkaan oli kahdeksan hakijaa, joista puolet veti hakemuksensa pois. Keväällä 58 vuotta täyttävä Lindén ei edes hakenut.

– Mutta kun pyydettiin, punnitsin asiaa ja suostuin ottamaan haasteen vastaan.

Lindén arvioi, että HUS:n hallitus halusi tässä tilanteessa nimenomaan kokemusta, jota hän on hankkinut viimeksi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtajana.

Silta lääkärien ja kuntapäättäjien välille

Vaikka Lindénillä on lääketieteen lisensiaatin ja valtiotieteen maisterin paperit, hän ei pidä lainkaan tärkeänä, että HUS:ia johtaa nimenomaan lääkäri.

– Sairaaloissa on erikseen johtajaylilääkärit, jotka vastaavat potilashoidosta. Sairaanhoitopiirin johtajan paikka on yleisjohtajan paikka, ja Suomessa on hyviä sairaanhoitopiirien johtajia, jotka ovat juristeja, kauppatieteen maistereita tai diplomi-insinöörejä. Kysymys on tehtävästä, johon tullaan ennen kaikkea kokemuksen ja näyttöjen kautta.

Lindén epäilee, näkyisikö hänen valintansa millään tavoin HUS:n 2 000 lääkärin arjessa. Kysymys ei kuitenkaan ole mission puutteesta.

– Olen Varsinais-Suomessa tehnyt hartiavoimin töitä vuoropuhelun käynnistämiseksi sairaalan sisäisten toimijoiden ja kuntapäättäjien välille. Olen puhunut kunnanjohtajille erikoissairaanhoidosta ja sairaaloissa kuntatalouden realiteeteista. Haluaisin rakentaa myös HUS:ssa siltaa lääkärien ja kuntapäättäjien välille.

Lindén muistuttaa, että tuskin lääkäritkään haluavat maksaa 25 prosentin kunnallisveroa.

– Verotuksen säilyttäminen nykytasolla tietää taloudellisen tiukkuuden jatkumista sairaaloissa.

Kuka tekee työt?

Lindén näkee edessä laihoja vuosia, joina Suomi ui syvällä ja talouskriisi iskee julkistalouteen täydellä voimallaan. Kun kuopan yli mennään lainarahalla, lainat tulevat aikanaan maksettaviksi.

– Kaikkein suurin haaste suomalaisessa terveydenhuollossa on kuitenkin ikärakenteen muutos. Potilasjoukon ikääntyessä ja suurten ikäluokkien vanhetessa palvelujen kysyntä kasvaa. Toisaalta työmarkkinoilla on jo nähty työntekijöiden eläköityminen ja pienten ikäluokkien tulo työmarkkinoille. Siinä on yhtälö, joka näyttää jo kymmenen vuoden päästä lähes ratkaisemattomalta.

Erityisen haasteellisena Lindén pitää pienipalkkaisten hoitoalan työntekijöiden rekrytointia pääkaupunkiseudulle, missä asumiskustannukset ovat muuta Suomea korkeammat.

Terveydestä suomalaiset ovat valmiita maksamaan – ainakin ne, joilla on siihen varaa.

– Mutta kuka tekee työt, kun ihmiset lähtevät eläkkeelle ja nuoret ikäluokat eivät riitä?

Vuosittain kunnallisen terveydenhuollon palveluksesta jää eläkkeelle 3 500 ihmistä. Vielä muutama vuosi sitten henkilöstömäärät kasvoivat vuosittain 1 500:lla.

– Siitä olisi voinut päätellä, että uusia työntekijöitä tarvitaan joka vuosi 5 000. Mutta sehän on jo kymmenesosa kokonaisista ikäluokista. Emmehän millään voi saada kymmenesosaa koko ikäluokasta töihin julkiseen terveydenhuoltoon tai terveydenhuoltoon ylipäänsä, Lindén laskee.

Sairaanhoitopiirejä puolet liikaa

HUS eroaa kaikista muista Suomen maakunnista siinä, että pääkaupunkiseudun kunnissa asuu 80 prosenttia koko Uudenmaan väestöstä. Tullaankin kysymykseen siitä, miten sairaanhoitopiiri jatkossa toimii.

– Onko jatkossa vain HYKS, ja muut aluesairaalat elävät omaa elämäänsä, vai onko HUS oikeasti sellainen vahva konserni, joka pystyy ohjailemaan sekä HYKS:iä että aluesairaaloita?

Lindénin mielestä HUS:n alueella kunnilla pitäisi olla mahdollisuus neuvotella suoraan sairaaloiden kanssa.

– Silloin HUS toimisi konsernina luoden yleiset periaatteet, raamit ja puitteet ja tekisi järkeviä sairaanhoidon työnjaon ratkaisuja.

Vaikka Lindén ei pidä mahdollisena, että HUS:sta tehtäisiin ikään kuin yksi suuri sairaala, hän ei myöskään lähtisi pilkkomaan HUS:ia.

– En kannata pilkkomista erikoissairaanhoidossa missään. Nyt sairaanhoitopiirejä on 20, ja siinäkin on puolet liikaa. Itse olen 10–12 piirin kannalla. Mitä enemmän itsenäisiä hallinnollisia yksiköitä erikoissairaanhoidossa on, sitä kovempi kilpailu työvoimasta, laitteista ja rahasta tulee ja sen hullummaksi ”kilpavarustelu” menee.

Organisaatioihin ”sisäistä yrittäjyyttä”

Lindén oli SDP:n eurovaaliehdokkaana vuonna 1999. Miten poliittinen tausta vaikuttaisi HUS:n kehittämiseen?

– Ilmeisesti yllättävän vähän. Jotkut nykyiset varsinaissuomalaiset kokoomuslaiset työtoverit vitsailevat, että joissakin asioissa menen heistä ”oikealta ohi”.

Lindén toteaa suhtautuvansa yrittäjyyteen terveydenhuollossa pragmaattisesti.

– En näe sitä vihollisena enkä suurena vastustajana, vaikka julkisen ja yksityisten palveluntarjoajien välisissä suhteissa on tiettyjä pelisääntöongelmia, joita ei 20 vuotta sitten vielä ollut.

Lindén itse on ajanut aktiivisesti julkisen organisaation ”sisäistä yrittäjyyttä”.

– Pärjätäkseen julkisten organisaatioiden toimia yritysmäisesti. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vaikkapa tekonivel- tai kaihileikkauksissa palkkausjärjestelmä voisi olla kokonaan muu kuin kuukausipalkka.

Hän tunnustaa, että kaikkeen terveydenhuoltoon pelkästään suoritteisiin perustuvat palkat eivät sovi.

– Omasta mielestäni tällaiset mallit ovat kuitenkin nykyaikainen tapa ajatella. Jos julkista sektoria halutaan puolustaa – ja minä haluan – se edellyttää, että julkinen sektori on kilpailukykyinen. Näen suoritepalkat keinona lisätä julkisen järjestelmän tehoa.

Lindén julistautuu kuitenkin sellaisen pohjoismaisen mallin kannattajaksi, jossa ihmisille luodaan koulutusjärjestelmien ja perussosiaaliturvan avulla yhtäläiset lähtökohdat pärjätä elämässä.

Sirpa Kulonen
Kuva: Esa Halsinaho