Ajan­kohtai­sta

"Meillä on epätasa-arvoa siinä, miten lääketieteellisesti perusteltuihin tarpeisiin vastataan"

Palveluvalikoimaneuvoston pääsihteeri Ilona Autti-Rämö kertoo työstään.

Minna Pihlava
Kuvituskuva 1

Dosentti, lastenneurologian erikoislääkäri, LT Ilona Autti-Rämö on sosiaali- ja terveysministeriön alaisen Palveluvalikoimaneuvoston Palkon pääsihteeri. Palkolla on terveydenhuoltolaissa määrätty tehtävä antaa suosituksia siitä, mitkä palvelut kuuluvat julkisin varoin annettavaan palveluvalikoimaan Suomessa.

Olet lastenneurologi. Mikä sinut vei menetelmäarvioinnin pariin?

Varmaan osin juuri erikoisalani, jossa on aika paljon harvinaisia tilanteita, vähän tutkimusnäyttöä ja vaikeus tietää, mikä on yksittäisen potilaan kohdalla oikea ratkaisu.

Ensimmäinen tilaisuus tuli sitä kautta, että minulta pyydettiin liikennevahinkoa koskeva lausunto. Siinä rupesin miettimään, mikä olisi todennäköisesti ollut syy-seuraussuhde ja mitä olisi pitänyt tehdä. Päädyin seuraavaksi potilasvahinkolautakunnan asiantuntijalääkäriksi ja edelleen Käypä hoito -toimittajaksi. Aihepiiri tuli lopullisesti itselleni tärkeäksi asiaksi menetelmäkoulutuksen kautta.

Aloitit Palkon pääsihteerinä viime joulukuussa. Mitkä koet uuden työn suurimmiksi haasteiksi?

Tällä hetkellä koen suurimmaksi haasteeksi sen, että tehtävää on paljon ja työhön käytettäviä resursseja on aika vähän. Tämä on ihan arkinen haaste tällä hetkellä.

Meillä on samat resurssit kuin Palkoa perustaessa, vaikka jaostoja ja arvioitavia menetelmiä on tullut paljon lisää. Arviointitarpeet vaihtelevat hyvin pienistä kapeista kohderyhmistä hyviin laajoihin kohderyhmiin. Perehtymisen tarvetta on. Skaala on todella suuri.

Onneksi saimme EU-puheenjohtajakauden ajaksi yhden henkilön lisää sihteeristöön, sillä myös EU asiat työllistävät tällä hetkellä.

Paljonko Palkolla on käsittelyssä aiheita tällä hetkellä?

Toistakymmentä. Tosin määrä riippuu siitä, mitkä lasketaan omiksi aiheikseen, kun meillä on esimerkiksi tällainen laaja käsite kuin sekundaaripreventio. Siellä on monia elintapoihin liittyviä asioita, joiden suhteen joudutaan selvittämään erilaisia menetelmiä.

Yksittäisestä lääkkeestä on helpompi sanoa, että kyseessä on yksi menetelmä.

Minkä aiheiden parissa olet tänään tai tällä viikolla työskennellyt?

Tällä viikolla valmistelin ensi viikon jaostojen kokousaineistoja: useiden lääkevalmisteiden käyttöönottoon liittyviä suosituksia, nusinerseenin jatkohoitoon liittyvää suositusta, sukupuoli-identiteetin variaatioihin liittyvän dysforian lääketieteelliset hoidot -suositusta ja vastasyntyneiden SCID-seulonnan suositusta. Lisäksi olemme TULES-jaoston kanssa viimeistelleet välilevytyrän kirurgista hoitoa ja kuntoutusta koskevaa suositusta.

Sihteeristössä olemme uudistaneet Palkon käsikirjaa ja tätä työtä jatketaan jaostojen puheenjohtajien kanssa ensi viikolla. Yksi päivä kului Lääkkeiden hintalautakunnan seminaarissa, jossa pohdimme laajasti uusien lääkevalmisteiden käyttöönottoon liittyviä haasteita. Osana kansallista työryhmää olen valmistellut esitystä lääkkeiden HTA-arviointiasetusta käsittelevän EU-työryhmän kokoukseen, jonka puheenjohtajana Suomi loppuvuoden toimii.

Miten aiheet valikoituvat käsittelyyn?

Nyt kun Ouluun on perustettu FInCCHTA [Finnish Coordinating Center for Health Technology Assessment, kansallinen terveydenhuollon menetelmäarvioinnin koordinaatioyksikkö], pyrimme ohjaamaan kaikki käsiteltävät aiheet sitä kautta. Osa arvioidaan FinCCHTA:n kautta, osa Palkossa.

Meille tulee myös suoraan aihe-ehdotuksia, joista sitten arvioidaan, mikä on oikea taho tekemään suosituksen.

Palkon prosessi on melko aikaa vievä. Se edellyttää useimmiten kirjallisuuskatsauksen teettämistä. Sen perusteella jaosto valmistelee suosituksen neuvoston ohjauksessa. Suositusluonnokset viedään julkiseen otakantaa.fi-palveluun, minkä jälkeen ne viimeistellään.

Millaiseen suuntaan haluat Palkon työskentelyä viedä?

Suomessa on paljon tahoja, jotka antavat suosituksia. Meidän pitäisi pyrkiä siihen, että olisi yhteiset periaatteet, joiden pohjalta suosituksia annetaan.

Palkohan on ainoa taho, jolla on laissa määritelty tehtävä antaa suosituksia. Laissa on myös selkeät kriteerit, mitä pitää ottaa huomioon arvioinnissa. Niitä ovat muun muassa terveysongelman merkittävyys, lääketieteelliset perusteet sekä eettiset ja taloudelliset näkökulmat.

Tämä kokonaisuus pitää saada kaikkeen muuhunkin suositusten tekoon Suomessa. Palkohan ei mitenkään pysty jokaista yksittäistä terveydenhuollon menetelmää arvioimaan.

Lue myös

Miten hyvin olemme Suomessa onnistuneet linjaamaan terveydenhuollon resurssien käyttöä yhteisesti?

Jos ajatellaan yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, ei kauhean hyvin.

Edellinen tehtäväni Kelan johtavana ylilääkärinä avasi ihan erilaisen näkökulman kuin toimiessani tutkijana tai erikoissairaanhoidossa: meillä on epätasa-arvoa siinä, miten hyvin erilaisiin lääketieteellisesti perusteltuihin tarpeisiin vastataan niin sairauksien välillä kuin alueellisesti.

Kaipaatko lainsäädännöllistä rukkausta tähän aihepiiriin?

Jos saataisiin suositukset sitovammiksi lainsäädännöllä, se helpottaisi tätä työskentelyä.

Meille pitäisi muodostua myös jonkinlainen yhteinen näkemys siitä, kuinka paljon hoidot ylipäätään voivat maksaa ja myös siitä, mikä on hyväksyttävä kustannusvaikuttavuus ja miten erilaisia asioita arvotetaan.

Jos vertaa Ruotsin priorisointikeskusteluihin, meillä ei ole kunnolla käynnistynyt tällaista keskustelua ja toimia, joilla voitaisiin erilaiset tilanteet laittaa ihan oikeasti samalle lähtöviivalle.

Milloin teit viimeksi kliinistä työtä?

Siitä on muutama vuosi aikaa.

Urallani on kulkenut vahva sivujuoni sikiöaikaisen alkoholialtistuksen pitkäaikaisvaikutusten parissa. Tein siitä aikanaan väitöskirjan. Tästä aiheesta olen tehnyt paljon tutkimusta ja seurannut kansainvälisiä tutkimuksia ja toimia. Olin viimeksi sosiaalipediatrisessa yksikössä osa-aikaisesti päivittämässä tietojani, millaiseksi raskauden aikainen alkoholi- ja päihdekäyttö sekä niiden seuraukset ovat Suomessa muotoutuneet.

Kuva: Minna Pihlava

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030