– Jotta sairaaloiden johtamiskäytäntöjä pystyttäisiin muuttamaan, johtaminen pitäisi ymmärtää laajemmin ja kaikkia koskevaksi asiaksi, toteaa LL Juha V. Virtanen väitöskirjassaan.

Uudistukset ovat jääneet pinnallisiksi ja erikoissairaaloita voi luonnehtia edelleen professionaalisiksi byrokratioiksi. Kuitenkin erikoissairaaloiden johtamista on viimeisten 15 vuoden aikana pyritty uudistamaan yrityselämän esikuvien mukaisesti.

Lääkäreillä ja hoitajilla on omat ammatilliset linjaorganisaationsa erikoissairaaloissa huolimatta siitä, onko niitä merkitty organisaatiokaavioon.

- Tältä osin todellinen asiantila ja viralliset organisaatiomääritykset eivät ole yhdenmukaisia. Todellisuudessa erikoissairaalat ovat organisoituneet matriisiorganisaation tavoin, mutta tätä ei tutkimuksen mukaan selkeästi tiedosteta. Se aiheuttaa valta- ja vastuusuhteissa sekavuutta, Juha V. Virtanen sanoo.

Hänen väitöstutkimuksensa perustuu 25 lääkäri- ja hoitajataustaisen johtajan haastatteluun ja kaikki manner-Suomen sairaanhoitopiirit kattavaan dokumenttiaineistoon.

Johtajien toimenkuvien määräytyminen epäselvää

Johtajien on hankala tunnistaa, kuka on heidän esimiehensä. Heidän vastuunsa on hajaantunut useaksi erilaiseksi, sairaalan sisäiseksi tilivelvollisuudeksi. Silti he olettavat olevansa viime kädessä tilivelvollisia vain omalle esimiehelleen.

Myös toimenkuvien määräytymisessä on epäselvyyttä, sillä niitä ei ole kirjattu: ne päätellään itse. Usein toimenkuvat periytyvät edelliseltä johtajalta, mutta uudet johtajat eivät kuitenkaan saaneet edeltäjältään perehdytystä johtamiseen. Toisaalta johtajilla ei kuitenkaan ollut vaikeuksia oman toimenkuvansa muodostamisessa.

- Edellä mainittujen ongelmien korjaaminen ei ole kuitenkaan helppoa, koska ne kiinnittyvät hyvin syvällisiin kulttuurisiin käytäntöihin. Niiden muuttamiseen tarvitaan vuosien sijasta jopa vuosikymmeniä. Muutos saattaa edellyttää toimenpiteitä jo lääkärien ja hoitajien peruskoulutuksessa, Virtanen mainitsee

Virtasen mukaan vanhat käytännöt ja rakenteet jäävät elämään uusien alle, ja lopputulos on helposti entistäkin monimutkaisempi.

– Kyse ei ole siitä, että haastattelemani johtajat eivät osaisi työtään, vaan enemmän siitä, että heidän tosiasialliset toimintamahdollisuutensa ovat hyvin rajalliset.

Uutta tutkimustietoa sovellettava käytäntöön

Myös myönteisen muutoksen eväitä löytyi. Niihin kuuluu ennen kaikkea oman erikoisalansa hallitseva ja potilaan parasta toteuttava johtajisto ja henkilökunta.

- Vallitsevat tosiasiat tulisi tunnustaa ja johtaminen ymmärtää paljon nykyistä laajemmaksi ja kaikkia koskevaksi asiaksi. Johtamisen tulee sairaalassa edistää potilaan parasta, ja tämä tulee pystyä osoittamaan myös henkilöstölle. Sairaaloiden johtamista voi edullisesti parantaa soveltamalla olemassa olevaa tutkimustietoa käytäntöön. Se vaatii kuitenkin laaja-alaista johtamisajattelun muutosta, Virtanen linjaa.

LL Juha V. Virtasen väitöskirjatutkimus Johtajana sairaalassa. Johtajan toimintakenttä julkisessa erikoissairaalassa keskijohtoon ja ylimpään johtoon kuuluvien lääkäri- ja hoitajataustaisten johtajien näkökulmasta tarkastetaan 29.1.2010 Turun yliopistossa.

Kuva Pixmac