Välillä tapaa potilaita, joille on määrätty jopa kolmekymmentä erilaista lääkettä.

Välillä tapaa potilaita, joille on määrätty parikymmentä, jopa kolmekymmentä erilaista lääkettä. Miten suuren lääkemäärän kohdalla hälytyskellojen pitäisi soida, Turun yliopiston kliinisen farma­kologian ja lääkehoidon professori 
Risto Huupponen?

– Potilaan sairaudet määrittävät lääk­keiden määrän tarpeen. Siksi on vaikea sanoa, miten suureen lääkemäärään lääkärin pitäisi puuttua. Kansainvälisesti monilääkityksestä puhutaan, kun potilaalla on säännöllisesti käytössä viisi lääkettä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisi väärin käyttää useampia lääkkeitä.

– Perusteetonta monilääkitystä pitää välttää. Kunkin lääkkeen käytölle pitää olla perusteltu syy. Lääkärin täytyy varmistaa, että lääkkeet ovat potilaalle sopivia ja että lääkehoidon kokonaisuus on hallinnassa.

Miksi potilailla on suuria lääkemääriä?

– Potilaan lääkelistasta pitäisi löytyä selitykset, miksi jokaista lääkettä ­käy­tetään. Lääkärin täytyisi selvittää, 
onko potilaalla turhia päällekkäisiä lääkkeitä, esimerkiksi useita tulehdus­kipulääkkeitä.

Miten lääkkeiden yhteisvaikutus pitää ­ottaa huomioon?

– Mitä enemmän lääkkeitä on käytössä, sitä suurempi on yhteisvaikutusten esiintymisen riski.

– Lääkitystä aloitettaessa ja lopetet­taessa pitäisi miettiä yhteisvaikutuksia. Potilaalle on esimerkiksi aloitettu lääke, joka nopeuttaa jonkin toisen lääkkeen poistumista elimistöstä. Tällöin jälkimmäisen lääkkeen annostus täytyy korjata sopivaksi. Lääkeannoksia pitää tarkastella taas uudestaan, kun poistumista nopeuttanut lääke lopetetaan.

Onko lääkärin helpompi aloittaa lääkehoito kuin lopettaa se?

– Ehkä aloittaminen on helpompaa kuin lopettaminen, vaikka molemmat ovat tärkeitä asioita. Lääkitystä tarkasteltaessa pitäisi aina miettiä myös lääkehoidon lopettamista. Ovatko kaikki lääkkeet edelleen tarpeellisia? Onko mukana lääkkeitä, jotka on aloitettu potilaan kliinisen tilan huononnuttua ja ovat vielä mukana, vaikka potilaan tilanne on parantunut? Onko akuuttiin tilanteeseen sairaalassa aloitettu lääkitys tarkoitettu pitkäkestoiseksi, vai voidaanko se purkaa tai sitä pienentää, kun tila helpottuu?

Pitäisikö monialaisen työryhmän miettiä potilaan lääkitystä?

– Lääkärin perustaitoihin tietysti kuuluu potilaan lääkityksen arvioiminen vastaanotolla. Kokonaisuuden perkaaminen on kuitenkin työlästä, kun potilas käyttää lukuisia lääkkeitä. Lääkärillä ei ole ­välttämättä tietoakaan kaikista potilaan käyttämistä lääkkeistä. Moniammatillinen työryhmä voisi auttaa selvitys­työssä.

Ulla Toikkanen
Kuva: Panthermedia