Suomen Akatemian tuore raportti tieteen tilasta ja tasosta osoittaa merkkejä kehityksen notkahtamisesta. Lääketieteen tutkimuksessa tasoa löytyy, mutta kliinisen tutkimuksen tila huolettaa.

Lääkäritaustaisia tutkijoita on vaikeaa saada rekrytoitua yliopistosairaaloihin. Toisaalta tutkijat kokevat tutkimusmahdollisuuksien käyneen ahtaammiksi.

- Yliopistosairaaloissakin työnantajan suhtautuminen tutkimukseen on muuttunut eikä enää ole helppoa yhdistää kliinistä työtä ja tutkimusta, vaikka tähän koko järjestelmä on perustunut, toteaa Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen toimikunnan puheenjohtaja, professori

Kalervo Väänänen

Rekrytointiongelmia on myös muissa Euroopan maissa. Tutkimusbyrokratian monimutkaisuus ja käsittelyaikojen venyminen on toinen yleiseurooppalainen ongelma.

EVO-rahoitus vähentynyt dramaattisesti

Suomessa erityisongelmana on ainoan julkisen rahoituksen eli tutkimukseen suunnattavan erityisvaltionosuuden vähentyminen. Yliopistosairaaloissa tutkimukseen ohjautuva EVO-rahoitus on pienentynyt reaalisesti 34 % vuodesta 2000 vuoteen 2008.

- Akatemian rahoitusosuus terveyden tutkimuksen alalla on eurooppalaisittain erittäin pieni, koska kliininen tutkimus pitäisi rahoittaa EVO:n kautta. Osapuolet ovat kuitenkin irtautuneet tästä sopimuksesta, sanoo Väänänen.

- Olemme pudonneet kahden ministeriön loukkuun. Kumpikaan ministeriö, opetusministeriö tai sosiaali- ja terveysministeriö, ei tunnu ottavan vastuuta.

Väänänen toteaa, että kymmenessä vuodessa EVO-rahojen euromääräinen väheneminen on suurempi kuin terveyden tutkimuksen toimikunnan vuosittain yleisessä haussa jakama rahasumma.

- Tätä rahoitusongelmaa ei ratkaista esimerkiksi suuntaamalla Akatemian rahoitusta toisin. Yliopistojen rahoitus pitää saada kuntoon, painottaa Väänänen.

Tutkimusympäristöä kehitettävä

Akatemian raportissa valtion lisäpanostus kliiniseen tutkimukseen ja tutkijanvirkoihin todetaan keskeiseksi tavoitteeksi. Yhteys yliopistojen ja terveydenhuollon välillä on välttämätön mm. koulutuksen kannalta, ja tämä tulee ymmärtää myös terveydenhuoltojärjestelmän sisällä.

Yliopistosairaaloita pitää kehittää tutkimusympäristöinä, jotta lääketieteen erikoistumiskoulutuksen tai kliinisen työn ja tutkimuksen yhdistäminen on mahdollista. Keinoiksi esitetään mm. selkeän urapolun kehittämistä, kannusteita ja joustavia tutkijanvirkamalleja. Jokaiseen yliopistosairaalaan pitäisi perustaa kliinisen tutkimuksen keskus tutkijoiden tueksi. Yliopistosairaaloiden johtavan roolin vahvistaminen kliinisessä tutkimuksessa saattaa raportin mukaan jopa edellyttää niiden siirtämistä valtion omistukseen.