Ajan­kohtai­sta

Mitä ebola opetti?

Paniikkireaktio levisi sairaalassa niiden keskuudessa, jotka eivät olleet valmistautuneet.

Kuvio 1 http://old.laakarilehti.fi/pics/ebolaa_Panthermedia.jpg

Syksyllä 2014 pahoin riehunut ebola­epidemia näyttäisi hiipuvan Afrikassa. Yksittäisiä uusia tapauksia ilmenee 
yhä, viimeksi tammikuun puolivälissä Sierra Leonessa.

Suomeen ei ole tullut yhtään tauti­tapausta, mutta virus aiheutti ­massiiviset varautumistoimet.

Mitä epidemia opetti, STM:n 
ylilääkäri Anni Virolainen-Julkunen?

Kommunikaation, kollaboraation ja koordinaation tärkeyden. Meidän pitää jatkuvasti varautua sekä paperilla että käytännön valmiusharjoitusten kautta. Parantamisen varaa on edelleen. On tärkeää, että työnjako on jo etukäteen selvä.

Millaisia toimia epidemia aiheutti ­valtionhallinnossa?

Toteutimme erittäin laajan varautumisoperaation. Johtovastuu oli STM:llä. Teimme valtavasti poikkihallinnollista yhteistyötä, sillä esimerkiksi ulkoministeriö vastaa matkustusohjeista, sisä­ministeriö siviilisuojelusta ja TEM huoltovarmuuskeskuksesta.

Annoitteko uusia ohjeistuksia?

Meillä on valmiit kansalliset pandemiaohjeet, ja jo terveydenhuoltolaki ­velvoittaa alueellisiin varautumis­suunnitelmiin. Lähdemme siitä, että ammattilaiset osaavat hommansa.

Toisaalta kävi ilmi, että esimerkiksi henkilösuojainten käyttöön kaivattiin kansallista ohjeistusta, joten THL ja TTL antoivat suosituksen.

Millaista palautetta saitte 
epidemian aikana?

Epidemia aiheutti ahdistusta sekä terveydenhoitajissa ja lääkäreissä että johtotasolla. Tilanne oli erittäin kuormittava ja työllistävä. Monet infektiolääkärit totesivat, että kyseessä oli työllistävin syksy miesmuistiin.

Huomasimme, että riskitehtävistä palanneiden SPR:n asiantuntijoiden käynnit terveydenhuollon yksiköissä olivat kullanarvoisia. Ne antoivat ­luottamusta siihen, että tartunnan pystyy estämään.

Mitä toimenpiteitä ebola aiheutti HUS:ssa, infektiolääkäri Asko Järvinen?

Varautuminen työllisti valtavasti. ­Olimme HUS:ssa koko edellisen talven hioneet toimintatapoja teho- ja valvontaosastojen muuton vuoksi, mutta nyt koko prosessi aloitettiin alusta. Kaikki käytiin moneen kertaan läpi.

Mitä opitte?

Tunnistimme kriittiseksi pisteeksi suojavälineiden riisumisvaiheen. On erittäin suuri riski, että lääkäri tai hoitaja kontaminoi itsensä tai ympäristönsä riisuessaan suojakäsineitä ja muita suojaimia.

Toinen havainto oli, että potilaskuljetukset ovat ongelma. Sitä varten meillä on nyt infektioambulanssi. Pidempiä kuljetuksia, kuten lentokonekuljetuksia varten suunniteltiin kapselia, jossa potilas kulkee suljetussa tilassa.

HUS:iin tuli yksi ebolaepäily. 
Miten hoito sujui?

Tapaus täytti juuri ja juuri epäilyn kriteerit, mutta tietysti varauduimme pahimpaan. Kaikki jotka olivat ­harjoitelleet ja valmistautuneet, hoitivat ­hommansa ongelmitta.

Sen sijaan jonkinlainen paniikkireaktio levisi sairaalassa niiden keskuudessa, jotka eivät olleet valmistautuneet ja joiden ei ollut edes tarkoitus hoitaa potilasta. Hyvä valmistautuminen antoi selvästi varmuuden.

Turhauttiko uurastus, kun yhtään ­tapausta ei tullut?

Ponnisteluilla oli iso merkitys sille, miten Suomesta saadaan avustustyöntekijöitä epidemia-alueelle. Oli tärkeää varmistaa, että pystymme hoitamaan sairastuneet.

Toisaalta valmiustasomme on jälleen noussut. Toivoisin, että tämä näkyisi myös tavanomaisessa toiminnassamme ja ihmiset osaisivat olla levittämättä ­mikrobeja. Oikeat käytännöt ovat ­tärkeitä jokaisen potilaan kohdalla.

Mari Heikkilä
Kuva: PantherMedia

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030