Mitä opiksi koronasta?
Yhteiskunnan on jatkossa syytä varautua häiriötilanteisiin paremmin, sanoo koronan vuoksi eläkkeeltä STM:n valmiusyksikköön avustamaan siirtynyt Reijo Haapiainen.
Reijo Haapiaisen koronaurakka alkaa olla kesän kynnyksellä ohi.
Reijo Haapiaisen mukaan poliittisesti ohjatut päällikkövirastot eivät ole parhaimmillaan kriisitilanteiden hoitamisessa.
Kun koronavirus alkoi keväällä 2020 levitä maailmalla huolestuttavasti, kutsuttiin kirurgi ja entinen HUS:n operatiivisen tulosyksikön johtaja, professori Reijo Haapiainen eläkkeeltä sosiaali- ja terveysministeriön (STM) valmiusyksikköön neuvonantajaksi. Toimeksiannon piti olla vain kolme kuukautta, mutta työ "koronapöydissä" on venähtänyt 15 kuukaudeksi.
– Alkuun tehtiin pitkiä päiviä, kun ryhdyttiin kokoamaan terveydenhuollon kansallista tilannekuvaa ja analysoimaan häiriötilanteeseen liittyvistä uhkista ja riskeistä kertyvää tietoa. Töitä on tehty valmiusyksikön tilannehuoneessa pienellä porukalla ja enemmän paikan päällä kuin etänä.
Haapiainen on ollut aiempiin virkatehtäviinsä liittyen mukana monissa terveydenhuollon häiriötilanteissa ja johtovastuussa Suomessa, kuten Aasian tsunamionnettomuuden ambulanssilennon toteuttamisessa. Hän on tehnyt STM:lle virkatehtäviin liittyen toimeksiantoja 1990-luvulta lähtien, ja hänellä on ollut erityistilanteiden terveydenhuoltohenkilöstön ylilääkärin vastuu.
– Se, miksi tulin vedetyksi mukaan koronaurakkaan johtui siitä, että olin tehnyt pari vuotta aiemmin selvityksen terveydenhuollon valmiudesta ja varautumisesta. Olin myös valtioneuvoston nimeämän poikkeusolojen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunnan pysyvä asiantuntija.
Tiivistä yhteistyötä
STM:n valmiusyksikön keskeinen tehtävä oli heti koronapandemian alussa koota erikoissairaanhoidon kansallinen ja alueellinen sekä materiaalinen tilannekuva ministeriön johdon ja valtakunnallisen päätöksenteon tueksi. Varsin pian ilmeni tarpeelliseksi määrittää tehohoidon kansallinen suorituskyky eri koronaskenaarioiden varalle. Sitä varten perustettiin tehohoidon kansallinen koordinaatioryhmä Kuopion yliopistolliseen sairaalaan.
– Tämän konseptin avulla on ollut mahdollista keventää etenkin HUS:n tehohoidon taakkaa ja siirtää tehohoitoa vaativia potilaita eri sairaaloiden välillä. Yhteistyö tehohoitolääkärien välillä ja ministeriön suuntaan on ollut erinomaista, kehuu Haapiainen.
Epidemiatilannetta ja erikoissairaanhoidon kuormitusta sekä suorituskykyä on seurattu valmiusyksikön vetämänä viikoittain tilannekokouksissa. Niihin ovat osallistuneet sairaanhoitopiirien johtajaylilääkärit ja STM:n, THL:n, Valviran aluehallinnon johto sekä perustetun materiaalisen valmiuden kansallinen koordinaatioryhmän johto.
– Yhteistyö heidän kaikkien kanssa on ollut sujuvaa. Useimmat toimijat ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi, mikä on ollut tärkeää toimivan ja mutkattoman yhteistyön kannalta.
Monen tekijän summa
Minkä takia Suomi sitten on pärjännyt niin hyvin pandemian hallinnassa verrattuna moneen muuhun maahan?
Haapiainen nostaa tärkeimmäksi tekijäksi lääkärikunnan sekä koko sosiaali- ja terveysalan henkilöstön. Eri puolilla maata on tehty kaikki voitava.
– Henkilöstön sitoutuminen ja osaamisen taso ovat olleet tärkeitä menestyksen takeita. Testauskapasiteetin kasvattaminen on onnistunut hyvin. Jäljitys on salapoliisityötä, ja sitä on tehty uutterasti. Onnistunut tartuntojen jäljitys on ollut keskeistä taudin leviämisen estämiseksi.
Edelleen tehohoidon tulokset ovat Suomessa maailman kärkeä, ja rokotustoiminnan organisointi ja vauhti on ollut mallikelpoista.
– Kiitoksen ansaitsee myös lääkärikunnan vahva eettinen asenne. Koronalla ei ole tehty minkäänlaista työmarkkinapolitiikkaa, ja viestintä on ollut asiallista.
Terveydenhuoltojärjestelmän suoritus- ja kantokyky on ollut kokonaisuudessaan hyvä. Suomen valitsema hybridistrategia oikea-aikaisine ja riittävine rajoitustoimenpiteineen on ollut myös keskeinen onnistumisen tae. Ruotsissa valittiin toisenlainen strategia ja jälki on toisenlaista, huomauttaa Haapiainen.
– Yksi tärkeä asia on, että meillä on kuuliainen ja koulutettu sekä henkilökohtaista reviiriä arvostava kansa. Sitä ei pidä unohtaa. Myös se auttaa, että Suomi on harvaan asuttu maa, jossa ei ole metropolialueita.
Mitä opiksi?
Kriisien ja varsinkin pitkittyneiden kriisien hoitamisessa rönsyilevä ad hoc -tyyppinen operatiivinen ohjaus on turhaa, sanoo Haapiainen.
Poliittisen johdon olisi hyvä pysyttäytyä strategisella tasolla. Poliitikkojen tulee luoda hyvän sään aikana säädöksillä raamit, joiden puitteissa asiantuntijoiden on mahdollista toimia tehokkaasti kriisien aikana.
Haapiaisen kokemuksen mukaan poliittisesti ohjatut päällikkövirastot, kuten ministeriöt, eivät ole parhaimmillaan kriisitilanteiden hoitamisessa.
– Kaikilla kansallisessa riskiarviossa esitetyillä uhkilla on suoria tai välillisiä vaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Näihin on syytä paneutua uudella asenteella jatkossa. Ne vaativat lainsäädäntötyötä, käytännön valmiuksien kehittämistä ja moniviranomaisyhteistyön harjoittelua sekä kriisijohtamisen koulutusta eri hallinnon aloilla.
Suomen kokoisen pienen valtion huoltovarmuus ei voi olla pelkästään tuonnin varassa.
– Jatkossa täytyy luoda edellytyksiä kotimaiselle tuotannolle koskien suojavarusteita, terveydenhuollon tarvitsemaa kriittistä materiaalia, lääkkeitä ja myös rokotetuotantoa.
Haapiaisen osalta koronaurakka alkaa olla kesän kynnyksellä tehty.
– Aion jäädä taas eläkkeelle ja vetäytyä taustalle.
