Opiskelijan blogikirjoitus herätti keskustelua dissektio- ja obduktiotilanteisiin suhtautumisesta.

Helsingin yliopiston lääketieteen opiskelija kirjoitti äskettäin blogissaan kokemuksiaan dissektioista ja obduktioista. Kirjoittajaa pyydettiin poistamaan kirjoitus, sillä sen katsottiin kohtelevan vainajia epäkunnioittavasti.

Miten opiskelijoita tuetaan kohtaamaan eettisyyttä vaativa dissektio, Helsingin yliopiston biolääketieteen laitoksen yliopistonlehtori, dosentti Heikki Hervonen?

– Opiskelijat saavat laajan perehdytyksen. Kahdella luennolla käydään läpi, ­mistä anatomian dissektioissa on kyse. Niissä käsitellään kunnioittavaa suhtautumista vainajaan, tilanteen aiheuttamia tuntemuksia ja soveliasta käyttäytymistä. Korostan erityisesti myös sitä, että vainajat ovat halunneet testamentata ruumiinsa, jotta siitä koituisi lisäoppia tuleville lääkäreille. Tästä on syytä olla kiitollinen.

Hervonen kertoo, että mahdollisia epämiellyttäviä tuntemuksia voidaan käsitellä luottamuksellisesti avoimella keskustelulla vertaisryhmän kanssa.

– Koska tilanne on varmasti kaikille ­uusi ja elämyksenä voimakas, kehotan opiskelijoita tuomaan tuntemuksiaan esiin jo dissektioissa tai ainakin niiden jälkeen kavereiden tai opettajien kanssa.

Opiskelijoille kerrotaan myös dissek­tioiden historiasta ja merkityksestä lääketieteessä. Koko prosessi käydään läpi: kuolema, kuolintodistuksen kirjoittaminen, vainajien palsamointi, siunaustilaisuuden järjestäminen, tuhkaaminen ja hautaaminen.

Dissektioihin osallistuminen ei ole kaikille pakollista, joidenkin ei edes sallita osallistua.

– Esimerkiksi raskaana olevat tai imettävät eivät voi osallistua vainajien käsittelyssä käytettävien kemikaalien takia. Myös tiettyjen sairauksien, kuten allergian ja astman kohdalla harkitaan osallistumista etukäteen. Blogikirjoitus antoi valitettavasti väärän kuvan toiminnasta, Hervonen tiivistää.

Maria van der Meer
Kuva: Panthermedia