Ajan­kohtai­sta

Musiikkitalo sai oman poliklinikan

Miikka Peltomaan ideoimalla musiikkipoliklinikalla hoidetaan tiimissä muusikoiden vaikeimpia tapauksia.

Kuvio 1 http://www.laakarilehti.fi/pics/peltomaa.jpg

Kun korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Miikka Pelto­maa astuu Musiikkitalon ovista sisään, hänen silmiinsä syttyy innostuksen palo. Hän pääsee kohta Tristan ja Isolde -oopperan kenraaliharjoituksiin.

– Se on herkkua. Yksi maailman hienoimpia rakkaustarinoita.

Peltomaa on musiikin suurkuluttaja, mutta se ei ole Musiikkitalossa käyntien ainoa syy. Peltomaan ideoima musiikkipoliklinikka aloitti toimintansa talossa vuoden alussa.

Poliklinikalla ryhmä eri alojen kokeneita musiikkilääkäreitä yhdistää voimansa ja ottaa tiiminä vastaan kaikkein haasteellisimpia muusikkopotilaita. Vastaanottoa pidetään kerran kuukaudessa Musiikkitalon voimistelusalissa.

Musiikkipoliklinikan asiantuntijoihin kuuluvat ortopedi, käsikirurgi, neurologeja, sisätautilääkäri, työterveyslääkäreitä, fysiatri, psykiatreja, korvalääkäri ja musiikkifysioterapeutti.

Muusikot tulevat työterveyshuollon lähettäminä, oma työterveyslääkäri on myös mukana vastaanotolla. Hoitovastuu muusikkopotilaasta pysyy hänen omassa työterveyshuollossaan.

Järjestely on ainutlaatuinen Suomessa, ehkä myös maailmalla. Toiminnasta kantaa vastuun Suomen Musiikkilääketieteen yhdistys.

Poikkeuksellista on myös, että lääkärit eivät ota työstään palkkiota.

Muusikon elämää 
pitää ymmärtää

Muusikoiden vaivat liittyvät tyypillisimmin tuki- ja liikuntaelimistöön, psyykeen tai kuuloon.

Muusikoiden hoitamisen haasteellisuus kiehtoo Peltomaata. Hän katsoo, että muusikon työ on ihmisen toimintakyvyn jalostamisen kannalta äärimmäistä puuhaa.

Muusikon harjoittelu alkaa jo leikki-iässä, ja tämä muokkaa aivoja, kuulemista ja instrumenttiin liittyviä toimintoja. Harjoittelu voi kuluttaa fyysisesti, mutta muusikko haluaa vimmatusti jatkaa sitä. Hän voi ryöstökalastaa kehoaan eikä suostu sairauslomalle. Henkisesti on oltava vahva.

Ongelmien ratkominen vaatii joskus erityisosaamista. Musiikkilääketiede pyrkiikin sukeltamaan syvälle muusikon työterveyshuollon ongelmiin.

– Kun tullaan soittamiseen liittyviin terveysasioihin, muusikon elämän kontekstin ymmärtäminen on tärkeää. Jos muusikon arki ja sielunelämä on vierasta, lääkärillä on riittämättömät työkalut, Peltomaa sanoo.

Hän on huolissaan freelancer-muusikoiden tilanteesta. Ilman työsuhdetta ja sen kautta järjestettyä työterveyshuoltoa kukaan ei vastaa kunnolla heidän ter­veydestään.

Jalkapallokentältä koelauluun

Peltomaan vastaanotolle tuli aikoinaan vaskisoittajia. Heidän murheitaan oli vaikeaa ymmärtää, eikä aihepiiristä ollut paljon julkaistua tietoa.

Ystävä ehdotti Peltomaalle, että hän ryhtyisi itse soittamaan torvea. Näin ­kävi. Ystävä oli ammattilainen, ja Peltomaa kulki tunneilla hänen luonaan. Puhaltimien salat alkoivat avautua. Harrastuksesta tuli pysyvä.

Juuret musiikkiin ovat kuitenkin kauem­pana. Peltomaa päätti 9-vuotiaana pistäytyä poikakuoron koelaulussa jalkapallopelin jälkeen. Verkkarit olivat kuraiset, mutta se ei haitannut.

Rehtori-isä kuuli parin viikon päästä koulunsa musiikinopettajalta, että poika on kuorossa. Kuoro tulikin vaikuttamaan ratkaisevasti Peltomaan elämän suuntaan.

– Viikosta ei vieläkään tule mitään, jos ei pääse laulamaan, hän sanoo.

17-vuotiaana Peltomaa liittyi Savonlinnan oopperajuhlien kuoroon, ja valmistuttuaan lääketieteellisestä hänestä tuli luontevasti juhlien henkilökunnan lääkäri.

Peltomaa huomasi pian, että lääketieteellisen opit eivät riitä muusikoiden vaivojen hoitamisessa. 1990-luvun lopulla hän alkoi järjestää musiikkilääketieteellisiä symposiumeja oopperajuhlilla. Vuonna 2000 hän oli mukana perustamassa Suomen Musiikkilääketieteen yhdistystä.

Potilaita vilisee konserteissa

Miikka Peltomaalla on oma korvalääkärikeskus Järvenpäässä. Vapaaehtoiset musiikkilääkärin työt Musiikkitalossa tulevat siihen päälle.

– Ammatillisesti me Musiikkitalon lääkärit olemme saavana osapuolena. Moniammatillisessa tiimissä oppii itsekin paljon koko ajan, hän toteaa.

Kurkkulääkärille tavallinen tilanne on, että laulajalta on mennyt ääni. Konsertti on pelastettava jotenkin. Peltomaa korostaa, että on mentävä turvallisesti laulajan ehdoilla.

– Jos ääni ja äänihuulet ovat surkeassa kunnossa, ei lääkittynäkään ole turvallista joutua raskaisiin tehtäviin. Jos ääni ei ole kovin pahana ja laulutehtäväkin on kohtuullinen, voidaan laulaja lääkitä laulukuntoon. Yksi keikka ei koskaan ole niin tärkeä, että sen vuoksi kannattaisi riskeerata kymmenen seuraavaa.

Konserttiyleisö on autuaan tietämätön siitä, kuinka usein muusikon onnistumisesta voisi kiittää myös musiikkilääkäriä. Näin kuuluu ollakin.

– Olen nähnyt potilaiden esiintymisiä sadat kerrat, melkein joka konsertissa on joku oma potilas. Ei sitä siinä kuunnellessa ala pohtimaan.

Miia Soininen
Kuva: Mikko Käkelä

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030