Hallitus antoi viime viikolla eduskunnalle lakiesityksen rajat ylittävästä terveydenhuollosta. Ensi vuoden alussa EU-maiden potilaat voivat vapaasti hakeutua hoitoon toiseen EU-maahan, jos laki etenee odotetusti.

Lääkäriliiton terveyspoliittinen asiantuntija Lauri Vuorenkoski arvioi, että muutos on lääkärin näkökulmasta pieni.

- Direktiivi haastaa terveydenhuoltomme monella tavalla, mutta ei heti alussa. Vuosien myötä se pakottaa muuttamaan järjestelmäämme eurooppalaiseen suuntaan, hän sanoo.

Vuorenkoski ei usko, että potilaat lähtevät massoittain liikkeelle. Lääkärin on kuitenkin hyvä tietää järjestelmän periaatteet, sillä potilaat voivat alkaa kysellä hoitomahdollisuuksista.

Neuvo potilasta käyttämään yhteyspistettä

Lakiesityksen mukaan Kelaan perustetaan yhteyspiste, joka tarjoaa käytännön tietoa hoitoon hakeutumisesta Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen. Lääkäri voi opastaa potilaita sen verkkosivuille.

Hoitoa saa ulkomailla samoilla perusteilla kuin kotimaassa. Määritelmän mukaan korvattavia palveluja ovat lääketieteellisesti ja hammaslääketieteellisesti perusteltu sairauksien ennaltaehkäisy, sairauden toteamiseksi tehtävät tutkimukset sekä taudinmääritys, hoito ja kuntoutus.

Uusi STM:n toimielin määrittelee jatkossa tarkemmin, mihin hoitoihin potilaalla on oikeus. Useimmissa maissa tämä on jo tehty. Vuorenkosken mukaan määrittely tasaa hoidon saatavuuden alueellisia eroja kotimaassa.

Lain myötä ulkomailta tulevat potilaat ovat samalla viivalla oman kunnan potilaiden kanssa. Vain hoidon laskutus on erilainen, sillä ulkomaalaiset saavat laskun mukaansa.

Myös lääkemääräykset käyvät missä tahansa EU-maassa.

"Kyseenalainen korvausmalli"

Yhteyspiste tulee tarjoamaan tietoa myös hoidon korvauksista. Kaavailujen mukaan potilas maksaa aina ulkomailla saadun hoidon itse ja saa sairausvakuutuskorvauksen Suomessa. Äkillisessä sairaustapauksessa maksu korvataan enintään Suomen julkisen terveydenhuollon kustannusten mukaan ja siitä vähennetään normaali asiakasmaksu.

Korvausmalli ei juuri eroa nykyisestä käytännöstä, ja Vuorenkosken mukaan se on kyseenalainen direktiivin näkökulmasta. Ulkomainen hoito ei saisi tulla potilaalle kalliimmaksi kuin kotimainen.

Vuorenkoski katsoo, että korvausongelma kietoutuu Suomen terveydenhuollon erityispiirteeseen, monikanavaiseen rahoitusjärjestelmään.

- Poliitikoilla voi olla ajatus, että tehdään sote-uudistus ensin ja direktiivin potilasmyönteisempi toimeenpano vasta sitten myöhemmin, hän toteaa.

Potilasdirektiivin kustannukset ovat arviolta 7 miljoonaa euroa.