Ydinmagneettisen resonanssispektroskopian toivotaan lyhentävän leikkauksiin käytettävää aikaa. Britanniassa ja Ranskassa NMR-laitteiden on määrä alkaa analysoida solunäytteiden metabolisuutta alkuvuodesta. Osastonylilääkäri Päivi Heikkilä HUSLABista pitää menetelmää kiinnostavana, mutta epäilee laitteiden sensitiivisyyttä ja spesifisyyttä.

Ydinmagneettisen resonanssispektroskopian eli NMR-spektroskopian toivotaan lyhentävän leikkauksiin käytettävää aikaa. Britanniassa ja Ranskassa NMR-laitteiden on määrä alkaa analysoida solunäytteiden metabolisuutta alkuvuodesta.

Lontoossa Imperial Collegen kirurgian ja syöpätutkimuksen osaston johtajan Jeremy Nicholsonin johtama ryhmä aikoo asentaa NMR-laitteen St Maryn sairaalan kirurgiseen yksikköön.

Kun histopatologilta kuluu nykyisellään leikkauksen aikaisen jääleikenäytteen tutkimiseen 40 minuuttia, Nicholson toivoo voivansa ainakin puolittaa ajan. Kirurgi Ara Darzi St Maryn kirurgisesta yksiköstä uskoo laitteen vaikuttavan yksikössä tehtäviin leikkauksiin.

– Teemme paljon suolistoleikkauksia. Voisin ottaa näytteet suolenpäistä, jotka aion ommella yhteen. Spektometrinen analyysi voisi paljastaa heti, että kyseisellä alueella on perfuusiovajaus eikä se tule paranemaan, Darzi sanoi Nature-lehdelle.

Molekyylitason työkalu

– Jollakin tasolla kaikkiin sairauksiin liittyy molekyylivirheitä. Tällä hetkellä kirurgien käytössä ei ole teknologiaa, joka paljastaisi molekyylitason ilmiöitä, University of Connecticut Health Centerin NMR-laitoksen johtaja Jeff Hoch totesi Naturelle.

– Kun tuodaan NMR leikkaussaliin, ympyrä sulkeutuu kirurgin saadessa käyttöönsä molekyylitason työkalut, Hoch jatkoi.

Ranskan Strasbourgissa tutkijaryhmä toivoo voivansa käyttää Hautepierren sairaalaan vuonna 2007 asennettua NMR-laitetta paksusuoli- ja munuaisnäytteiden analysointiin ensi vuonna. Laitteen on määrä kertoa kirurgeille potilaan ollessa vielä leikkauspöydällä, ovatko he onnistuneet poistamaan koko syöpäkasvaimen.

Onko laite riittävän herkkä?

Osastonylilääkärinä HUSLABin patologian keskuslaboratoriossa työskentelevä Päivi Heikkilä pitää NMR-metodia kiinnostavana mutta toteaa sen vaativan vielä paljon validaatiotutkimuksia.

– Ongelmina ovat sensitiivisyys ja spesifisyys. Nature-lehden kuvaamissa tapauksissa NMR-metodilla oli katsottu iskeemisiä, hyvin herkkiä hapen puutteeseen liittyviä muutoksia suolisaumoissa ja suolten yhtymäkohdissa ja visioitiin, että metodia voisi käyttää myös pahanlaatuisten solumuutosten tunnistamiseen.

Se herättää Heikkilän epäilykset.

– Kuinka herkkä laite on? Erottaako se soluvaurion metaboliiteista? Entä kertooko metaboliitti tarkemmin, onko kyseessä pahanlaatuinen reaktiivinen vai iskeeminen muutos?

Heikkilä pohtii myös, tunnistaako laite yhden pahanlaatuisen solun ja mikä on sen erotuskynnys.

– Paljonko pahanlaatuisia soluja pitää olla, että laite pystyy diagnoosin tekemään? Lisäksi laite pitäisi hioa tunnistamaan myös premalignit muutokset ja antamaan omat signaalinsa niistä.

Luotettava laite helpottaisi patologin työtä

Heikkilän mukaan menetelmä voisi periaatteessa vähentää jääleiketutkimukseen käytettyä aikaa puolella.

– En tiedä, onko se kriittinen leikkaussalikapasiteetin kannalta, vaikka leikkaussaliaika onkin kallista. Mutta minulla on sellainen kuva, että leikkaussalin vaihdot ja siivoukset vievät enemmän aikaa kuin jääleiketutkimuksen käyttö.

Patologin työ helpottuisi Heikkilän mukaan paljon, jos kone pystyisi luotettavasti erottamaan pahanlaatuiset solut.

– Mutta miten laite erottaa ne iskeemisistä metaboliiteista, on kynnyskysymys, Heikkilä tähdentää.

Sirpa Kulonen
Kuva: Adam Radosavljevic / Pixmac