Erikoissairaanhoidossa etsitään koko ajan tehtäviä, joita voitaisiin siirtää terveyskeskuksille. Nyt tulossa olisi varsinkin uniapneapotilaita. – On hyvä, ettei potilaiden tarvitse käydä sairaalassa kroonisten tautien kontrolleissa, mutta siirrettävistä hoidoista olisi saatava koulutusta, terveyskeskuslääkäri Riikka Lehtinen pohtii tehtävien siirtoa.

– Kyllä me keskenämme voimme mutista, että nämäkin kontrollit meille siirtyivät, mutta eihän meillä vaihtoehtoja ole. Ei meiltä mitään kysytä, me vain otamme ne vastaan, tuumii terveyskeskuslääkäri Riikka Lehtinen Naantalin terveyskeskuksesta.

Sinne on reilun kymmenen viime vuoden aikana siirretty esimerkiksi astma-, reuma- ja sydänpotilaiden sekä munuaisten kroonista vajaatoimintaa sairastavien potilaiden seuranta.

– Myös monien syöpien vuosittainen seuranta on meidän kontollamme, ­samoin joidenkin kroonisten verisai­rauksien seuranta. Hoidamme myös paljon aikuisia tyypin 1 diabeetikoita.

Seuraavaksi terveyskeskukselle aiotaan siirtää kaksosraskauksien alkuvaiheen seurannat.

Lehtinen suhtautuu siirtoihin mutkattomasti:

– Tämä on meidän työtä, ja toisaalta potilaita on turha juoksuttaa kroonisten sairauksien kontrolleissa erikoissairaanhoidossa. Pystymme todennäköisesti hoitamaan seurannan edullisemmin täällä.

Yhteen käyntiin 
pakkautuu paljon

Seurantapotilaiden hoito on kuitenkin vaativaa, sillä monille heistä on kasautunut useita sairauksia, joissa seurantavastuu on terveyskeskuksella.

– Vastaanottoaika on 20 minuuttia ja muistettavaa on paljon.

Hoitoyksiköiden keskinäisessä tiedonkulussa on välillä toivomisen varaa. Joskus terveyskeskus ei saa lainkaan ­ohjeita siitä, mitä potilaan seurantaan käytännössä kuuluu.

– Emme välttämättä tiedä, mitä kaikkea seurantaan kuuluu harvinaisissa ­verisairauksissa tai syöpätaudeissa. TYKS:iin voi kuitenkin soittaa ja konsultoida. Lääkärin tavoittaa yleensä aina.

Lehtinen toivoo, että sairaanhoitopiiri järjestäisi siirrettävistä hoidoista myös koulutusta terveyskeskuslääkäreille. Hän ei muista, että näin olisi tehty kertaakaan.

Kaikkiin tehtäväsiirtoihin Naantalissa ei ole suostuttu.

– Sairaanhoitopiiri aikoi siirtää uni­apneapotilaiden seurannat perusterveydenhuoltoon. Ilmeisesti täällä älähti useampikin terveyskeskus, että ensin tarvitaan hoitajaresurssit ja koulutus. Ainakaan vielä siirtoa ei ole tehty.

Ainoa järkevä 
tapa toimia

Tehtävien siirto on Oulun yliopistollisen sairaalan kannalta ainoa järkevä tapa toimia, kun uusia hoitoja tulee lääketieteen kehittyessä koko ajan, katsoo Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Aino-Liisa Oukka.

– Meidän pitää valikoida potilaita. Emme voi paisua loputtomiin. Lisäksi on potilaan etu, että hänet hoidetaan ­lähellä kotia.

Oukan mukaan työnjaosta neuvotellaan sekä tulosalueen ja terveyskeskusten johdon kesken että erikoisaloittain osastonylilääkärien ja terveyskeskusten johdon ja lääkärien kesken.

Siirtoja on tehty kaikilla erikoisaloilla, viime vuosina paljon muun muassa ­sisätaudeilla sekä lasten- ja naistentaudeilla. Onkologiassa on siirretty seurantakäyntejä, samoin ­kirurgialla.

Seurantojen lisäksi perusterveydenhuoltoon on siirretty myös hoitoja, kuten osteoporoosin infuusiolääkityksiä ja dialyysihoitoja. Uusia siirrettäviä potilasryhmiä ja hoitoja etsitään koko ajan.

Joskus perusterveydenhuolto on vastustanut tehtävien siirtoa niin jyrkästi, että aikeesta on luovuttu. Emme me ­pakota, Oukka sanoo.

Toisinaan kokonaisten potilasryh­mien hoito on palautunut takaisin yliopistosairaalaan.

Tuhansia 
potilaskäyntejä siirretty

OYS:n sisätaudeilta on tällä vuosituhannella siirretty perusterveydenhuoltoon tuhansia potilaskäyntejä.

– Olemme siirtäneet sisätautiperheen eri erikoisalojen potilaita kautta linjan, muun muassa uniapneapotilaiden seurantoja, diabeetikkojen insuliinipumppuhoitoja ja reumapotilaiden jatkohoitoa, sanoo sisätautien poliklinikan esimies, osastonylilääkäri Pasi Salmela.

Juuri noista hoidoista on hänen mukaansa käyty hyvinkin yksityiskohtaiset neuvottelut hoitoketjuun osallistuvien lääkärien kesken, mutta monia siirtoja on tehty sopimatta niistä sen erityisemmin etukäteen.

Terveyskeskusten apuna ovat olleet esimerkiksi omat hoitoketjutiedot, Käypä hoito -suositukset ja nopea sähköinen kommunikointi OYS:n kanssa.

Salmelan mukaan kaikista siirtoihin liittyvistä yksityiskohdista on vaikea ­sopia etukäteen. Usein pulmana on se, etteivät osapuolet tunne toistensa mahdollisuuksia ja ongelmia tarpeeksi ­hyvin. Epäselvyyttä on monesti myös siitä, kenellä perusterveydenhuollon neuvottelijoista on hallinnollisesti ­oikeus ja mahdollisuus sopia asioista. Siksi neuvotteleminen ja asioiden eteneminen on usein ongelmallista. Valmista ei tahdo syntyä toivotulla tavalla.

– Yhteistoiminta vaatii sellaista kehittämistä, johon kummallakaan osapuolella ei ole riittävästi resursseja, koska lääkäreitä työllistävät perusrutiinit. Sopimiseen olisi ajoittain hyvä saada mukaan myös työterveyshuolto.

Siirto ei ole 
ilmoitusasia

Diabeteshoidon porrastus on harkittu OYS:ssa tarkkaan. Kakkostyypin diabeteksen hoito siirtyi perusterveydenhuoltoon jo 2000-luvun alussa ja pian sen jälkeen diabeetikkojen jalkaongelmien jatkohoito.

Myös vastikään diagnosoitujen oululaisten diabetespotilaiden seuranta-­aikaa OYS:ssa lyhennettiin. Heidät siirrettiin jatkohoitoon perusterveydenhuoltoon jo kolmen kuukauden kuluttua entisen 12 kuukauden sijasta.

Lisäksi tyypin 1 diabeetikoiden insu­liinipumppuhoidot on siirretty, mutta ­lähinnä Oulun kaupungille.

– Niitä varten tarvitaan osaamiskeskus, ja Oulussa se on kaupungin diabetesvastaanotto, sanoo erikoislääkäri, ­dosentti Tapani Ebeling OYS:n medisiiniseltä tulosalueelta. OYS toivoo alueelle lisää osaamiskeskuksia.

Perusterveydenhuolto suostui pumppuhoitojen siirtoon sillä ehdolla, että OYS järjestää hoidoista koulutuksen. Muiden siirtojen yhteydessä koulutusta ei ole annettu. OYS:lla on kuitenkin verkossa diabeteshoidosta hyvin perusteelliset hoitoketjuohjeet, Ebeling korostaa.

Hänen kokemuksensa mukaan tehtävien siirrot ovat onnistuneet.

– Onnistuminen kuitenkin edellyttää, että tuntee perusterveydenhuollon toimintaa ja väen. Siirtoja ei voi hoitaa ­ilmoitusasioina. Pumppuhoitoja siirrettäessä tosin tarvittiin melko kova signaali, koska potilaita oli niin paljon, että tilanne olisi käynyt kestämättömäksi.

OYS siirsi 
uniapneapotilaat

– OYS:n alueella keuhkoahtaumataudin ja astman alkudiagnostiikka ja seuranta on kokonaan terveyskeskuslääkäreillä. Etelä-Suomeen verrattuna meillä on ­ollut hoitoketjut jo pitkään, kertoo osastonylilääkäri Riitta Mäkitaro OYS:n keuhkofunktiolaboratoriosta.

Uniapneapotilaiden seuranta siirrettiin perusterveydenhuoltoon Oulussa jo vuonna 2010 ja ympäristökunnissa seuraavana vuonna. OYS:sta siirtyi Oululle vajaat 500 uniapneapotilasta ja ympäristökuntiin noin 300. Valtaosalla potilaista hoito jatkuu vuosikausia ja joka vuosi aloitetaan yli sata uutta hoitoa.

– Olen äärettömän tyytyväinen, että uniapneapotilaiden siirto onnistui. Se oli iso kädenojennus terveyskeskuksilta. Ellei siirto olisi onnistunut, meidän ­poliklinikkamme menisivät täysin ­tukkoon.

Seuraavaksi suunnitellaan siirrettäväksi siedätyshoitojen ylläpitovaihetta.

Siirtoja tehdään toiseenkin suuntaan. Uusien hoitojen takia OYS palautti joukon keuhkosyöpäpotilaita takaisin erikoissairaanhoidon seurantaan.

Keuhkosairauksien osalta tehtävien siirroista päättää viime kädessä Riitta Mäkitaro. Hänen mielestään onnistumisen kannalta on keskeistä hyvä keskusteluyhteys perusterveydenhuollon kanssa. Tuloksiin ei päästä sanelemalla.

– Terveyskeskus on paljon vartijana. Sinne siirretään paljon töitä, mutta jotta hoito jatkuu eivätkä potilaat palaa lähetteellä takaisin, on neuvoteltava, sovittava ja koulutettava, ennen kuin siirrot tehdään.

Lääkärien vaihtuvuus lisää koulutuksen tarvetta:

– Tämä on jatkuva koulutusrumba, joka ei tule valmiiksi koskaan.

Mielenkiintoa 
arkirutiineihin

Lapualaisen terveyskeskuslääkärin Pentti Kalliolan mielestä tehtävien siirto on mielekästä ja tuo kiinnostavan lisän terveyskeskuksen arkirutiineihin. Varjopuolena on kokonaistyömäärän kasvu ja resurssipula, kun kunnalla ei ole varaa palkata lisää väkeä.

Lapualla on vastattu lisääntyneeseen työmäärään tekemällä työnjakoa sekä lääkärien että lääkärien ja hoitajien kesken. Siirtoja on helpottanut lääkärien pysyvyys ja pitkä kokemus.

Kalliolan mielestä yhteistyö erikoissairaanhoidon kanssa sujuu melko ­hyvin. Koulutusta on järjestetty säännöllisesti eikä siirroissa ole ollut sanelun makua enää vuosikausiin.

Terveyskeskuksessa on jo vuosia tehty itse gastroskopiat ja kolonoskopiat, nykyään myös rasitusergometriat ja osa kaikututkimuksista.

– Olemme itse halunneet nämä toimenpiteet tänne. Nyt keskussairaala ­tosin on alkanut edellyttääkin, että ne tehdään peruskunnassa, Kalliola kertoo.

Kokonaisten potilasryhmien seuranta alkoi siirtyä terveyskeskukseen jo 1990-luvulla, kun esimerkiksi diabetes-, reuma- ja astmapotilaiden hoitoja koordinoimaan piti nimetä asiantuntijahoitajat.

– Lisäksi meille on pikkuhiljaa jatkuvasti siirretty hyvässä hoitotasapainossa olevia potilasryhmiä, kuten sydän- ja syöpäpotilaiden seurantoja sekä muistisairaita.

Viimeksi keskussairaala on toivonut terveyskeskuksen ottavan hoitoonsa myös uniapneapotilaat.

– Meillä olisi kyllä intoa, mutta kuntapäättäjien mielestä rahaa ei ole, joten asia on toistaiseksi jäissä.

Suvi Sariola
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen