Odotettu työkalu vai lisäkuorma terveyspoliisin velvoitteisiin? Päihdeäitien pakkohoidon mahdollistava lakiehdotus saa lääkäreiltä ristiriitaisen vastaanoton.

Lääkärin on arvioitava, onko päihteitä ongelmallisesti käyttävä odottava äiti otettava tahdosta riippumattomaan hoitoon, esitti STM:n työryhmä. Ryhmän tehtävänä oli pohtia raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten hoidon varmistamista. Työryhmä jätti raporttinsa helmikuun alussa.

Pakkohoidon mahdollistamista kannattavat lääkärit perustavat näkemyksensä syntyvän lapsen terveyden suojaamiseen jo kohdussa. Vastustajat taas pelkäävät, että pakkohoitoasetus karkottaisi raskaana olevat päihteiden suurkäyttäjät äitiysneuvoloista. Kaikkien mielestä parasta olisi, jos päihdeäiti suostuisi hoitoon vapaaehtoisesti.

Lääkäri vai valvontaviranomainen?

- Äkkiseltään lakiehdotus odottavan päihdeäidin pakkohoidon mahdollistamiseksi on hirveän hyvä. Olisi kovin helppo tokaista, että totta kai on oikeutettua laittaa päihdeäiti pakkohoitoon, jos sillä säästetään syntyvä lapsi fyysiseltä vammautumiselta. Mutta asia ei ole niin yksinkertainen, varoittaa Kymen seudun A-klinikkatoimen yleislääkäri

Jukka-Pekka Visapää

.

Visapää on vuosien mittaan kohdannut paljon vaikeahoitoisia päihteidenkäyttäjiä, myös odottavia äitejä. Joskus eteen on tullut tilanteita, joissa hänkin olisi kaivannut pakkohoitopykälää potilaansa ja sikiön terveyden suojaamiseksi. Silti Visapää pohtii, mitkä olisivat olleet seuraukset.

- Jos raskaana oleva nainen olisi tiennyt, että olisin passittanut hänet pakkohoitoon, en olisi todennäköisesti koskaan edes tavannut häntä. Jos työryhmän suositus pakkohoitovelvoitteesta tulee voimaan, miten pystyisimme takaamaan se, että terveydenhuolto tavoittaisi odottavat päihteiden väärinkäyttäjät jatkossakin?

Visapäästä STM:n esitys valjastaisi lääkärit jälleen kerran terveyspoliiseiksi. Hänestä on huolestuttavaa, että lääkäreille kasataan tehtäviä, jotka vievät lääkäriprofessiota kauemmas alkuperäisestä.

- On yhä vaikeampaa vetää rajaa sille, miten paljon minun oletetaan olevan lääkäri ja missä määrin valvontaviranomainen.

Joka kymmenes päihdeongelmainen tarvitsisi pakkohoitoa

Naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin

Hanna Kahilan

mukaan on turha maalata päihdeäitien tavoitettavuudesta mörköjä tapetille. HYKS:n Naistenklinikassa työskentelevä Kahila muistuttaa, että pakkohoitopykälää sovellettaisiin esimerkiksi Helsingissä noin 5-10 tapaukseen sadasta päihteiden väärinkäyttäjästä.

- Jos kaikki muut keinot on jo kokeiltu, eikä mikään tunnu saavan odottavaa äitiä irti alkoholista tai huumeista, kannatan mahdollisuutta lähettää hänet pakkohoitoon syntyvän lapsen terveyden suojelemiseksi.

Odottavien päihdeäitien pakkohoidosta on saatu Norjassa hyviä kokemuksia. Siellä äiti yritetään saada päihteistä irti portaittain ja suostumaan hoitoon vapaaehtoisesti. Jos nainen vaikkapa päivän päästä haluaakin lähteä hoitolaitoksesta, pakkohoitopykälä tulee avuksi.

- Käytännössä pakkohoitoa tarvitsisivat Suomessa etenkin ne opioidiriippuvaiset, joilla käyttö on päivittäistä ja jotka jättävät sovittuja korvaushoito- ja äitiyspoliklinikkakäyntejä usein väliin. Lisäksi ne alkoholistit, jotka tulevat vastaanotolle toistuvasti humalassa, eivätkä sitoudu minkäänlaisiin avohoitotoimiin.

Ongelmaksi Kahilan mukaan saattaisi muodostua se, ettei pakkohoitoa ehdittäisi alkoholistien kohdalla soveltaa tarpeeksi nopeasti.

- Vaarallisin päihde sikiön terveydelle on juuri alkoholi. Se aiheuttaa epämuodostumia sekä elimissä että keskushermostossa. Epämuodostumat syntyvät jo ensimmäisten 12 raskausviikon kuluessa. Pakkohoitotoimiin pitäisi ryhtyä ennen sikiövaurioiden syntyä.

Oma halu ja hoitopaikkojen saatavuus ratkaisevia

Pakkohoitovelvoitteen toimeenpano koskisi lähinnä keskus- ja yliopistosairaaloiden äitiyspoliklinikkojen lääkäreitä, Kahila uskoo. Yliopistosairaalan ohjauksessa sairaanhoitopiireihin pitäisi kuitenkin luoda ensin niin toimiva ja varma järjestelmä, ettei velvoitteesta sukeutuisi pelkkää kuollutta kirjainta.

- Pakkohoidon mahdollisuus olisi lääkärille arvokas työkalu, jos hoitoketju äitiyshuollosta sosiaali- ja päihdehoitotahoihin on kunnossa. Nyt keskussairaalat eivät useinkaan tiedä, mihin päihdeäidin voisi lähettää. Pakkohoitoa toteuttavat hoitopaikat pitäisi keskittää muutamiin yksikköihin eri puolille maata.

Jukka-Pekka Visapään mukaan päihdeäitien hoitoonohjaus onnistuu yleensä pakottakin, sillä raskaus on vahva motivaattori päihteistä irtautumiselle.

- On kovin vaikea hoitaa päihderiippuvaista edes pakolla, jos hänellä ei ole omaa halua synnyttää tervettä lasta. Samalla lailla kuin vankilaan, päihteet löytävät tiensä myös pakkohoitolaitoksiin - jopa suljetulle katkolle. Täydellistä päihteettömyyttä ei voisi taata.

Myös Hanna Kahilan mielestä riskiäitien valvontaa voisi lisätä pakkohoitoa lievempien menetelmien avulla.

- Huumetestit voisi ottaa käyttöön äitiysneuvoloissa silloin, kun lääkärillä on päihteidenkäytöstä vahvat epäilykset. C-hepatiittiseulan pitäisi kuulua kaikille asiakkaille jokaisessa äitiysneuvolassa; sen avulla löydettäisiin moni katveeseen jäävä päihdeäiti.

Vaihtoehto voisi Kahilan mukaan olla pakollisten huumetestien salliminen jokaiselle tupakoivalle äidille. Naistenklinikan odottavista päihdeäideistä tupakoi 90 prosenttia.

Eettisesti arveluttavaa vai moraalisesti oikein?

Lääketieteellisen etiikan professori

Veikko Launis

Turun yliopistosta pitää pakkokeinojen käyttämistä lapsen edun turvaamiseksi eettisesti arveluttavana.

- Voisimmeko varmistaa, ettei pakkohoitoon joudu esimerkiksi päihteiden kohtuukäyttäjiä? Välttyisimmekö perättömiltä ilmiannoilta ja leimautumiselta?

Launis uskoo, että pakkohoidon uhka saisi päihdeongelmaiset äidit jättäytymään neuvolatoiminnan ulkopuolelle. Lisäksi pakottaminen heikentäisi perheen ja odottavan äidin itsemääräämisoikeutta sekä yksityisyyden suojaa.

- Suomalaisessa arvokatsannossa vanhemmilla on täysi vapaus välittää jälkeläiselleen myös epäterveelliset elämäntapansa. Pakkotoimet merkitsisivät moraalisesti ja psykologisesti suurta, jopa kohtuutonta puuttumista naisen itsemääräämisoikeuksiin.

Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri

Anna Sariola

on päinvastaista mieltä.

- On moraalisesti oikein puuttua äidin päihteidenkäyttöön, sillä lapsella on oikeus syntyä terveenä. Jos odottava päihdeäiti ei voi vastustaa päihteen himoa, laiminlyö odotusaikaista hoitoaan ja lääketieteestä löytyy selvää näyttöä siitä, että äiti tekee päihteiden käytöllään haittaa kehittyvälle sikiölle, niin silloin pakkohoito on oikein, toteaa Lohjan sairaalassa työskentelevä Sariola.

- Olen nähnyt tapauksen, jossa päihteitä käyttävä äiti joutui olemaan sairaalassa odotusaikanaan 15 viikkoa. Tuo aika koitui hyväksi niin äidille kuin syntyneelle lapselle. Äiti itse sanoi olevansa maailman onnellisin ihminen oltuaan silloin ilman päihteitä ja synnytettyään terveen lapsen. Äidillä ei oman arvionsa mukaan olisi ollut omasta takaa voimia pyrkiä odotusaikanaan eroon päihteistä.

Päihderiippuvuus on yleistä

Noin 6 % odottavista suomalaisäideistä on päihderiippuvaisia.

Päihdeäitien raskauksista syntyy vuosittain noin 3 000 lasta.

Lapsista noin 300 syntyy vammautuneena ja lisäksi noin 400:lla on äidin päihteidenkäytöstä johtuvia keskushermoston toimintahäiriöitä.

Lähde: www.verneri.net

Odottavien äitien pitää päästä hoitoon

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esittää raskaana oleville päihdeäideille subjektiivista oikeutta päästä päihdehoidon tarpeen arvioon sekä sen edellyttämään hoitoon.

Päihteet olisi otettava puheeksi kaikkien äitiysneuvololan asiakkaiden kanssa. Myös puolison alkoholinkäyttö on kartoitettava.

Tahdosta riippumattomassa hoidossa mentäisiin Tanskan ja Norjan mallin mukaan: odottava äiti sitoutuisi hoitoon allekirjoittamalla tietyn pituisen hoitosopimuksen, jota ei voisi rikkoa. Myös syntyvän lapsen terveysvaaran takia odottava äiti voitaisiin lähettää pakkohoitoon.