Ohje opioidien käytöstä vaikean kivun hoidossa
Opioidivalmisteita käytetään Suomessa edelleen selvästi vähemmän kuin Euroopan maissa keskimäärin. Myös pohjoismaisissa tilastoissa Suomi pitää perää. Ajoittain on kiinnitetty huomiota jopa syöpäkipujen alihoitoon, ja muiden vaikeiden kroonisten kipujen hoitoa opioideilla on selvästi vältetty. Toisaalta tähän on myös kaivattu ohjeistusta, ja nyt Lääkelaitos on julkaissut kirjasen opioidien käytöstä muun kuin syövästä johtuvan kroonisen kivun hoidossa. Käyttöaiheita ovat lähinnä vaikeahoitoinen artroosi- ja reumakipu, iskeeminen kipu ja neuropaattinen kipu.
Ohjeiden lähtökohtana on, että pitkäaikaista opioidilääkitystä harkitaan vasta, kun muut vaihtoehdot ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Peruskysymys on myös, lievittyykö kipu todella opioidilla - pelkkä ahdistuksen lievittyminen ei ole riittävä syy opioidihoidon jatkamiseen. Vaste tulee selvittää testaamalla.
Pitkäaikaisen opioidihoidon määräämistä harkitsevan lääkärin on tunnettava potilaansa hyvin, myös psykososiaalisen tilanteen osalta. Aiempi lääkkeitä tai päihteitä väärinkäyttäneelle ei opioidihoitoa pidä aloittaa. Hoidosta tulee tehdä sopimus, johon lääkäri ja potilas kumpikin sitoutuvat. Hoidon järjestelyistä vastuulääkärin poissa ollessa on sovittava erikseen. Lääkkeen toimittaminen potilaalle on syytä järjestää aina saman apteekin kautta.
Lääkityksenä tulee käyttää ensisijaisesti pitkävaikutteista opioidivalmistetta, jota otetaan säännöllisesti. Seuranta ja vaikutusten kirjaaminen sairauskertomukseen on tärkeä osa hoitoa.
Kalso E, Paakkari P, Stenberg I, toim. Opioidit kroonisen, muusta kuin syövästä johtuvan kivun hoidossa. Pohjoismainen käytäntö ja suositukset. Lääkelaitos 1999.
