Potilastyössä olevat lääkärit tekevät aistihavaintoja usein ”alitajuisesti”, kiinnittämättä asiaan enempää huomiota.

Monien sairauksien ja vammojen diagnoosi voidaan tehdä omien havaintojen avulla. Useiden tautitilojen selvittelyssä pitää kuitenkin muistaa aistien rajallisuus.

– Emme esimerkiksi ”näe” kallon ­sisään tai vatsaonteloon, ja diagnostiikka vaatii kuvantamista tai laboratoriokokeita, sanoo päivystyksen ylilääkäri Jarmo Lehtonen TYKS:sta.

Hänen mukaansa potilastyössä olevat lääkärit tekevät aistihavaintoja usein ”ali­tajuisesti”, kiinnittämättä asiaan enempää huomiota. Tärkeintä on nivoa ­yhteen haastattelussa ja kliinisessä tutkimuksessa saatava tieto.

– Tämän jälkeen on tärkeää päättää, onko potilaan diagnoosi todennäköisesti niin varma, ettei lisäselvittelyjä tarvita. Potilaan lähettäminen päivystykselliseen jatko­tutkimukseen varmuuden vuoksi – vaikka kliinisessä tutkimuksessa ­mikään ei sitä tue – ei ole hyväksyttävää.

Aistienvarainen kyky tehdä diagnostiikkaa on opittu taito, joka siirtyy Lehtosen mukaan varmimmin kollegalta toiselle.

– Nuori lääkäri voi ehkä panostaa enemmän diagnostiikkateknologian hallintaan kuin omien kliinisten aistinvaraisten taitojensa kehittämiseen ja ­ylläpitämiseen.

Ultraääni 
stetoskoopin jatkeena

Ultraäänitutkimusta on käytetty Helsingissä Haartmanin sairaalan päivystyksessä stetoskoopin jatkeena tai jopa sen korvaajana. Sen avulla tavanomainen kliininen tutkimus tarkentuu ja helpottuu.

– Ultraäänitutkimus on päivystävän lääkärin tekemänä edullinen ja nopea, ja se voidaan helposti viedä potilaan luo. Tutkimuksesta ei ­tule ­potilaalle ­säteilyhaittoja, kertoo apulaisylilääkäri Timo Lukkarinen.

Potilas voidaan ohjata jatkotutkimuksiin ultraäänitutkimuksesta saatujen ­tietojen perusteella. Tarkkaan diagnoosiin sen avulla ei välttämättä päästä.

Päivystyslääketieteellinen ultraäänitutkimus vastaa Lukkarisen mukaan ­suppeisiin, kliinisesti relevantteihin ­kysymyksiin: esimerkiksi siihen, onko ­pohjekipuja potevalla ihmisellä syvä laskimotukos tyyppipaikoissaan tai elvytettävällä potilaalla sydäntamponaatio.

– Ultraäänellä voi päivystyksessä mm. tutkia aortan ja sulkea pois ilmarinnan ­olemassaolon sekä erottaa vatsaonteloon vuotavan veren.

Tutkimuksen tekeminen vaatii ­lääkäriltä harjaantumista ja kädentai­toja. ­Hänen pitää osata etsiä näkymät, joiden avulla potilaan tilannetta voi ­arvioida riittävästi. Esimerkiksi ylipaino ja suolistokaasun runsas määrä ­voivat heikentää ­kuvan laatua.

– Osaamattomissa käsissä tällä tutkimuksella voi tehdä hallaakin: diagnostiikka saattaa viivästyä tai virheellisesti voidaan luulla, että jokin sairaus on poissuljettu.

Haartmanin sairaalassa on ultra­äänitutkimuksen koulutusohjelma päivystäville lääkäreille. Lukkarinen ar­vioi, ­että päivystävän lääkärin tekemät ultraäänitutkimukset eivät ole vielä ­kovin yleisiä Suomessa.

Ulla Toikkanen
Kuva: Panthermedia