Joka toinen suomalaislääkäri on nainen. Mikä lääkärin työssä muuttuu, kun lääkärikunta naisistuu?

Henna Sammalkorven

kädenpuristus on luja. - Kirurgia oli minulle aika itsestään selvä erikoistumisala. Olen aina ollut enemmän käsillä tekijä kuin mikään varsinainen pohdiskelija, Sammalkorpi hymyilee.

Kirurgia on pitkään ollut mieslääkärien linnake. Laajemmalla rintamalla naiset alkoivat tulla kirurgiaan vasta 1980-luvulla.

- Kyllähän sitä joskus vieläkin kuulee vanhemmilta kollegoilta tytöttelyä. Mutta sitten, kun tuntee heitä paremmin, voi kuittailla vaareista. Tässä työssä pärjääminen taitaa kumminkin olla enemmän luonne- ja kokemuskysymys kuin sukupuolikysymys, Henna Sammalkorpi, 29, sanoo.

Koulutus neutraloi

Suomalaisen lääkärikunnan naisistuminen alkoi kolmekymmentä vuotta sitten. Kun vuonna 1980 vain 33 prosenttia lääkäreistä oli naisia, oli naisia vuonna 2000 jo 48 prosenttia. Nykyisin naisten osuus on noin 52 prosenttia, ja lääketieteen opiskelijoista naisia on kaksi kolmesta.

Tämän syksyn uutinen oli, kuinka "pojat vihdoin rynnistivät lääkikseen". Pitäisikö alan naisistumisesta olla siis erityisen huolissaan? Ovatko naiset jotenkin erilaisia lääkäreitä?

Lääkärin työtä sukupuolinäkökulmasta tutkinut sosiologian professori Elianne Riska sanoo lääketieteellisen tiedekunnan koulutusputken päästä valmistuvan melko sukupuolineutraaleita lääkäreitä. Riska työskentelee Svenska social- och kommunal högskolanissa.

- Haastattelututkimuksissa lääkärit itse eivät juuri erittele tai tunnista omaan sukupuoleensa liittyviä tekijöitä, Riska sanoo.

Silti vertailevat tutkimukset tietävät kertoa naisten ja miesten eroista lääkäreinä sekä potilaina.

Sukupuolimurros vai sukupolvimurros?

- Lääkärikunnan naisistuminen muuttaa - ja on jo muuttanut - työelämää, sanoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori

Kaisa Kauppinen

.

- Naisten myötä lääkärin ammatista saattaa rapista tiettyä mystiikkaa ja gloriaa, mikä on sekä hyvä että huono ilmiö. On upeaa, että ammatteihin liittyy ihanteita ja kutsumusta ja hiven mystiikkaakin - kunhan niitä ei käytetä väärin, Kaisa Kauppinen korostaa.

Tutkimusten mukaan naislääkäreiden työaika on noin viidenneksen mieslääkäreitä lyhyempi, ja he käyttävät myös hieman enemmän aikaa yhteen potilaaseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lääkäreitä tarvitaan enemmän tekemään samat työt.

- Valmistuvien lääkärien elämänarvot ovat erilaiset kuin heidän vanhemmillaan; sekä naiset että miehet eivät ole enää valmiita uhraamaan koko elämäänsä työlleen. Sukupolvimurros on siis lähes yhtä merkittävä kuin sukupuolimurros, Kauppinen painottaa.

Vaikka lääkärin työhön hakeutuu yhä hyvin kunnianhimoisia ja työteliäitä ihmisiä, työajan lyheneminen kyllä tervehdyttää työtä. Uupumuksen ja virheiden riski pienenee.

- Työn muutoksesta on keskusteltu niin meillä kuin erityisesti Yhdysvalloissa, jossa naislääkäreitä on nyt noin kolmannes lääkärikunnasta, Kaisa Kauppinen huomauttaa.

Lääketieteen opiskelijoista naisia on Yhdysvalloissa jo puolet. Naislääkärit joutuvat silti yhä tinkimään perheestä uran vuoksi. Miehillä perheellistyminen parantaa urakehitystä ja ansiotuloja.

- Suomessakin mieslääkärit etenevät uralla naisia paremmin ja tekevät pidempää työpäivää, mikä myös näkyy heidän tulotasossaan, Kaisa Kauppinen huomauttaa.

Miehet ottavat enemmän riskejä

Naiset ovat erilaisia työntekijöitä ammatista riippumatta kuin miehet. Miesten riskinottohalukkuus on suurempi, mikä tuottaa sekä hyviä että huonoja lopputuloksia. Naiset taas ovat valmiita tinkimään palkasta saadakseen tehdä tärkeäksi kokemaansa työtä. Mutta tämä on keskiarvotietoa.

Sekä Elianne Riska että Kaisa Kauppinen korostavat sukupolvimurroksen olevan lähes yhtä merkittävä lääkäriprofession muuttaja kuin naisistumisen. Lääkäriliitonkin tutkimusten mukaan esimerkiksi erikoisalan valinnassa kolmannes nuorista lääkäreistä - sekä miehistä että naisista - kertoo perheen ja vapaa-ajan vaikuttavan paljon päätökseensä.

- Tutkimusten mukaan monet muut kehityskulut yhteiskunnassa tulevat muuttamaan lääkärin työtä ja lääkäriyttä paljon enemmän kuin lääkärien sukupuolijakauma, huomauttaa Elianne Riska.

- Lääketieteellinen tutkimus muuttaa käytäntöjä, teknologian kehitys muuttaa työtä ja työmenetelmiä, ja taloudelliset muutokset vaikuttavat terveyspalveluihin. Potilaat ja heidän odotuksensa ja vaatimuksensa ovat jo nyt muuttaneet lääkärin työtä, Riska sanoo.

Luonne sukupuolta tärkeämpää

- Nais- ja mieskirurgi voivat olla erilaisia, mutta johtuuko se sukupuolesta, iästä, kokemuksesta vai luonteesta? vajaa vuosi sitten äitiyslomalta palannut Henna Sammalkorpi kysyy.

- Kirurgin työssä luonne ja kokemus ovat ehkä sittenkin ratkaisevampia kuin sukupuoli. Pitää uskaltaa tarttua asioihin, mutta välttää turhia riskejä. Vaikeinta on hyväksyä väistämättömät komplikaatiot, joita kirurgiaan aina liittyy.

Sammalkorven esimies, Hyvinkään sairaalan kirurgian ylilääkäri

Ulla Keränen

tietää mistä puhutaan.

- Kirurgin työn raskaus on siinä, että salissa pitää tehdä valintoja ja päätöksiä, mutta samalla hyväksyä se epävarmuus, joka päätöksiin aina liittyy.

Keräsen sukupolvi raivasi tietä naisille leikkaussaleihin, mutta hämmensi kirurgin kuvaa myös salin ulkopuolella.

- Kun sanoin, että "lähdenpä tästä laittamaan ruokaa lapsille", moni ällistyi. Kirurgit olivat olleet sairaalan hierarkiassa arjen yläpuolella, Keränen muistelee.

Henna Sammalkorpi edustaa sukupolvea, jossa perheessä ruokaa laittaa se kumpi ehtii. Ongelma vain on yhdistää vaativat työt ja perheen arki.

- Omat harrastukset ovat ne asia, joista olen lapsen synnyttyä joutunut tinkimään. Perheen hyvä puoli on se, että kotona työstä pääsee irti, koska lapsi ottaa oman paikkansa. Olen kyllä silti kollegoiden kanssa pohtinut, voisiko tätä elämänvaihetta jotenkin helpottaa toisenlaisilla erikoistumisjärjestelyillä.

- Vaikka erikoistuminen hieman hidastuisikin, niin ehtisihän tätä silti uransa aikana vielä tehdä, huikkaa Henna Sammalkorpi ja kiiruhtaa auttamaan nuorempaa kollegaa - naista - leikkaussaliin.

Näin tutkimus kuvaa naisten ja miesten eroja

Sekä mies- että naislääkärit huomioivat sepelvaltimotautia sairastavien naispotilaiden henkistä terveydentilaa tarkemmin kuin miespotilaiden mielialaa. Mieslääkärit ottivat kuitenkin naislääkäriä useammin huomioon naispotilaan ikään liittyvät tekijät diagnoosi- ja hoitoratkaisuissaan.

Adams, A. ym. The Influence of patient and doctor gender on diagnosing coronary heart disease. Sociology of Health & Illness 2007;30:1-18.

Naislääkärit kommunikoivat mieslääkäreitä empaattisemmin potilaan kanssa. Erityisesti naispotilaat arvostivat lääkärin kommunikointitaitoja.

Bylund CL., Makoul G. Empathic communication and gender in physician-patient encounter. Patient Education Counsil 2002;48:207-216.

Perusterveydenhuollon konsultaatioissa mies- ja naislääkärit kommunikoivat samalla tavalla, käyttäen yhtä paljon yhteistyötä tukevia kielen elementtejä.

Skelton J. R. & Hobbs F. D. R. Descriptive study of cooperative language elements in primary care consultations by male and female doctors. BMJ 1999;318:576-579.

Yleislääkärimiehet myönsivät miespotilailleen helpommin sairauslomaa kuin naislääkärit naispotilailleen. Myös naislääkärit myönsivät miehille pidempiä sairaslomia kuin naisille. Miesten vaivat olivat useimmin tuki- ja liikuntaelinvaivoja, naisten lieviä psyyken ongelmia.

University of Liverpool (2007, September 16). More Sick Leave Given To Men By Male GPs

Perhelääkärimiehet pitivät seksuaalisesta kanssakäymisestä kieltäytymistä myötävaikuttavana tekijänä miehen väkivaltaisessa käytöksessa, kun taas naislääkärit painottivat seksuaalisen pakottamisen nöyryyttävyyttä. Vain naislääkärit ottivat perheväkivaltatilanteissa puheeksi lasten roolin silminnäkijöinä. Potilaiden kohtaamisesta puhuessaan naislääkärit mainitsivat myötäelämisen, kun taas miehet korostivat etäisyyden pitämistä.

Lo Fo Wang, Sylvie H. ym. Discussing partner abuse: does doctor´s gender really matter? Family Practice ....

Sairaanhoitajat olivat halukkaampia palvelemaan ja myötäilemään mieslääkäreitä kuin naislääkäreitä.

Zelek, Barbara, Phillips, Susan P. Gender and power: Nurses and doctors in Canada. International Journal for Equity in Health. 2003;2:1.

Ortopedit ja yleislääkärit suosittelivat selvästi useammin polven tekonivelleikkausta artroosista kärsivälle miespotilaalle kuin saman diagnoosin saaneelle naispotilaalle. Lääkärit arvioivat naisten olevan haluttomampia leikkaukseen ja hyväksyvän kipunsa miespotilaita paremmin.

Borkhoff CM, ym. The effect of patients´ sex on physicians´ recommendations for total knee arthroplasty. Canadian Medical Journal 2008;178:681-687.