Opetuksessa kriittisintä ovat potilaskontaktit
Kasvava opiskelijamäärä haastaa lääketieteen opetuksen.
Eriika Savontaus kantaa huolta siitä, miten opiskelijat pääsevät harjoittelemaan lääkärin taitoja oikeissa tilanteissa.
Kriittinen asia lääketieteen opiskelijamäärien nostamisessa ovat potilaskontaktit, näkee toinen opetuksen varadekaani Eriika Savontaus Turun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.
– Kyse on siitä, miten opiskelijoille löytyy omia potilaita ja miten he pääsevät harjoittelemaan lääkärin taitoja oikeissa tilanteissa, Savontaus kertoo.
Turussa ratkaisua on haettu hajauttamalla opetusta Poriin Satakunnan keskussairaalaan ja Vaasan keskussairaalaan, joissa työskentelee yliopiston opettajia.
– Meillä on ollut tämä käytäntö jo vuosia, ja se on havaittu hyväksi. Hajauttaminen tuo myös laajempaa näkökulmaa asioihin: keskussairaalatasolla voi olla erilaisia potilaita ja hoitopolkuja, Savontaus kertoo.
Myös terveyskeskusopetus on jo pidempään ollut hajautettua.
Neljä lisäopiskelijaa vuodessa
Hallituksen päätös nostaa lääketieteen sisäänottoja 50 opiskelijalla kahden seuraavan vuoden aikana tarkoittaa tiedekunnissa joko viittä lääketieteen opiskelijaa tai neljää lääketieteen ja yhtä hammaslääketieteen opiskelijaa vuotta kohden.
Turussa lääketieteen sisäänotto nousee ensi ja seuraavana vuonna 145 opiskelijasta 149:ään.
– Sinänsä neljän opiskelijan lisäys ei ole mikään radikaali nosto, joka olennaisesti horjuttaisi opetuksen toteutusta. Meillä on nytkin aika isoja kursseja, toteaa Savontaus.
– Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että opiskelijamäärät ovat isoja ja se aiheuttaa haasteita laadukkaan opetuksen järjestämiseen.
Edellisen kerran sisäänottomäärää nostettiin vuonna 2013, jolloin neljän vuoden ajan Turussa aloitti opintonsa 153 opiskelijaa vuosittain.
Simulaatioita ja digiopetusta
Suuret opiskelijamäärät ovat motivoineet tekemään kehittämistyötä, mutta Savontaus korostaa, että opetusta kehitettäisiin muutenkin.
– Tähtäämme laadukkaaseen opetukseen, eikä uusi tilanne ensi vuonna sen kummemmin nopeuta uudistus- ja kehittämistöitä, joita teemme, Savontaus sanoo.
Simulaatio-opetus on yksi kehittämisen alue. Pari vuotta sitten Turkuun valmistuivat uudet tilat, joissa voidaan harjoitella erilaisia toimenpiteitä, vuorovaikutustaitoja ja moniammatillista työskentelyä.
Toinen tärkeä kehityskohde lääketieteen koulutuksessa on digipedagogiikka, jolle korona-ajan etäopetuskokemukset ovat tuoneet vauhtia.
– Myös opettajien pedagoginen kouluttaminen on tärkeä asia, Savontaus huomauttaa.
Turussa jokaisella opiskelijalla on oma mentori, joka tukee opiskelua ja ammatillista kasvua läpi opintojen. Se mahdollistaa yksittäisten opiskelijoiden huomioimisen suurissakin ryhmissä.
Tiedekunnat kehittävät opetusta, opetussuunnitelmia, osaamistavoitteita ja digipedagogiikkaa myös yhdessä.
Opetuksesta selvitään, mutta lääkäreitä ei tarvita enempää
Lääketieteen aloituspaikkojen lisäämisen sijasta Suomessa pitäisi satsata erikoislääkärikoulutukseen, näkevät lääketieteellisten ja terveystieteiden tiedekuntien dekaanit Pekka Hänninen, Anne Remes, Risto Renkonen ja Tapio Visakorpi sekä laitoksen johtaja Veli-Matti Kosma Lääkärilehdelle tekemässään yhteisessä kannanotossa.
– Terveyskeskusten lääkäripulaa ei ratkaista lisäämällä peruskoulutusta, vaan yleislääketieteen erikoislääkärikoulutusta ja erikoislääkärivirkojen määrää terveyskeskuksissa, dekaanit toteavat.
He näkevät, että tiedekunnat selviävät kahtena seuraavana vuonna kasvavasta opiskelijamäärästä kohtuullisen hyvin. Haasteita on odotettavissa etenkin kliinisessä vaiheessa.
– Muun muassa digitalisaation kehittämisen myötä voimme suunnata resurssejamme entistä paremmin kliiniseen opetukseen, dekaanit toteavat.
Lääketieteen lisensiaatteja ei kuitenkaan tarvita lisää, näkevät dekaanit.
Opetushallituksen arvion mukaan tutkintojen tarve olisi 600–670 vuodessa. Jo nyt aloituspaikkoja on yli 700, ja sen lisäksi ulkomailla opiskelee lääketiedettä yli 1100 suomalaista, joista moni aikoo palata kotimaahan.
400–500 lääkäriä lisää vuodessa
Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Hannu Halila yhtyy täysin dekaanien näkemykseen lääkärien tarpeesta. Muutaman vuoden kuluttua Suomessa työmarkkinoille tulee vuosittain 400–500 lääkäriä enemmän kuin saavuttaa eläkeiän.
– Nyt pitäisi keskittyä nimenomaan erikoislääkärikoulutuksen lisäämiseen. Monilla aloilla eläköityminen on lähivuosina niin runsasta, ettei nykyinen koulutuskapasiteetti korvaa sitä, Halila sanoo.
Näitä aloja ovat esimerkiksi psykiatriset alat, keuhkosairaudet, fysiatria ja eräät diagnostiset alat.
Myös perusopetuksen laadun vaarantuminen huolestuttaa Halilaa, kun opetusresursseja ei ole nostettu läheskään samassa suhteessa opiskelijamäärien kanssa.
