Pääkirjoitus SLL 10 b/2001: Lääkäri on lääkäri lakossakin
Otsikkolause valittiin vuoden 1984 lääkärilakon tunnukseksi. Sen viesti on selvä ja edelleen pätevä: lääkärin ei tule unohtaa velvoitteitaan edes lakon aikana. Lakko on lain sallima keino, jolla työntekijä voi painostaa työnantajaa parantamaan työsuhteen ehtoja, kun muut keinot ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Lakko ei kuitenkaan saa olla seurauksiltaan muulle yhteiskunnalle kohtuuton, ja erityisesti terveydenhuoltoalan lakoissa pelko yksilövahingoista on aiheellinen. Tämä näkökohta on ollut tarkan pohdinnan kohteena, kun lääkärilakon rajoja on arvioitu – ketään ei ole tarkoitus vahingoittaa. Lääkärikartelli on lakkovaroituksen antaessaan ilmoittanut, että kaikista potilaista, jotka ovat välittömän tutkimuksen ja hoidon tarpeessa, pidetään huolta. Kenenkään hoitoa ei myöskään keskeytetä, jos keskeyttäminen aiheuttaa sairauden tai vamman pahenemisen. Myös välttämättömästä ennalta ehkäisevästä toiminnasta huolehditaan.Lääkärien on lakon aikana syytä huolehtia siitä, että näitä periaatteita noudatetaan. Turhia kielteisiä reaktioita ei ole syytä herättää, eivätkä vahingot asioissa, joista lääkärit ovat luvanneet huolehtia, varmasti paranna mahdollisuuksiamme hyvään lopputulokseen pääsemiseksi. Terveys ja yksilöllisten sairauksien hoito ovat jokaiselle ihmiselle tärkeitä asioita, eikä ketään pidä uhata esimerkiksi terveyden menettämisellä. Kyseessä on pikemminkin yhteinen ongelma, miten saadaan hyvä terveydenhuolto turvatuksi kaikille. Tämä näkökohta on jo herättänyt paljon julkista keskustelua ja huolestuttaa kansalaisia; lääkärilakko on oire alan ahdingosta. Lakko on viime kädessä informaatiosotaa, lakon aikana suuri yleisö muodostaa kantansa siihen, kumpi osapuoli on oikeassa. Lakko loppuu, kun riittävä poliittinen paine on kehittynyt sopimuksen aikaansaamiseksi, ja paineen suunta puolestaan määräytyy pitkälti sen mukaan, minkä kannan suuri yleisö on ottanut asiaan. Taktinen tavoitteemme on, että informaatiosota voitetaan, se, että lakon loppuessa yleisö ymmärtää asiamme.
Kaikkia lääkäreitä pidetään lakon aikana ammattikunnan edustajina, ja jokainen joutuu lähiympäristössään ottamaan kantaa ja selittämään. Paras tulos saavutetaan, kun tämä tehtävä otetaan vakavasti, lääkärien kontaktipinta on laaja. Kysymyksiin on syytä vastata asiallisesti, ja yleispätevä ohje on, ettei pidä provosoitua vaikka provosoidaan. Jokainen tulee tapaamaan ihmisiä, jotka ovat vihaisia, peloissaan, mustasukkaisia tai haluavat muuten vain ärsyttää. Erityisesti työnantajan edustajat ja toimittajat saattavat asettaa kärsivällisyyden koetukselle, mutta on muistettava, että heillä on oma roolinsa ja oma työnsä, johon kuuluu lääkärien kannalta kielteistenkin asioiden esille kaivaminen. Arvonmukainen käyttäytyminen on turhaa sauhuamista selvästi tehokkaampi vaihtoehto.
Lakko loppuu joka tapauksessa sovintoon, ja pitkäkin lakko on ammattiuraa ajatellen varsin lyhyt tuokio. Lakon takia ei ole sen paremmin tarpeen kuin viisastakaan riskeerata elämän tärkeitä arvoja, kuten ihmissuhteita. Keskinäiseen riitelyyn ei ole varaa. Kollegiaalisuus on lakossakin tärkeä voimavara, ja ammattikunnan vahvuus piilee sen yhtenäisyydessä. Jokaisen lääkärin on syytä pitää huolta myös omasta työyhteisöstään ja informoida muuta henkilökuntaa työtaistelun motiiveista, sen kulusta ja käänteistä. Olemmehan loppujen lopuksi työtoveriemme kanssa yhteisellä asialla, pakosta, terveydenhuollon parhaaksi.
Meillä kaikilla on nyt mahdollisuus edistää yhteistä asiaa, tehkäämme se vastuuntuntoisesti ja tyylikkäästi.
Markku Äärimaa
