Pienikin lapsi haluaa tietoa, kun vanhempi sairastuu vakavasti
Vanhemman sairaus on lapselle aina pelottava, ja vanhemmat voivat tarvita kannustusta ja tukea asiasta puhumiseen. Monet alle kouluikäisetkin lapset ovat kuulleet esimerkiksi sanan syöpä ja heillä on mielikuva asiasta, joskus hyvinkin pelottava.
Englantilaisessa tutkimuksessa (BMJ 2006;332:998-1001) haastatellut rintasyöpäpotilaiden 6-18-vuotiaat lapset kertoivat tienneensä jonkin olevan vakavasti vialla jo pitkään, ennen kuin heille kerrottiin äidin sairaudesta. Sittenkin kun asiasta oli kerrottu, moni epäili vanhempien salaavan asioita. Ulkopuolelle jääminen oli ahdistavaa.
- On selvää, että tieto vakavasta sairaudesta vaikuttaa ihmisen mieleen ja käyttäytymiseen, vaikkei hän siitä puhuisikaan. Lapset toki havainnoivat näitä asioita, sanoo lastenpsykiatri Hanna Manninen Kaarinan lastenpsykiatrisesta poliklinikasta.
Manninen oli mukana Turun yliopiston ja Tyksin lastenpsykiatrian klinikan tutkimushankkeessa, jossa selvitettiin vanhemman vakavan sairauden ja lapsen mielenterveyden yhteyksiä ja vanhemmuuden tukemista.
- Kaikki haastattelemani lapset toivat esiin, että he haluavat tietää. Heistä oli tärkeää, että kertojana on tuttu, läheinen ihminen, kertoo Manninen.
Lapsikin kaipaa asiatietoa
Mannisen mukaan asiat kerrotaan ensin vanhemmille ja annetaan heidän kertoa lapsille. Vanhemmat saavat itse sulattaa asiaa mielessään ja kertoa lapsille sitten, kun ovat itse hallitussa tilassa, vähitellen ja sellaisin sanoin, jotka he tietävät lapsensa voivan vastaanottaa. Lääkäri voi tukea vanhempia ottamalla asian puheeksi.
- Ei tarvita terapiakoulutusta, että voi esittää yksinkertaisen, myötätuntoisen kysymyksen. Miten sinä selviydyt lasten kanssa? Oletko jo kertonut heille? Sitten voisi yhdessä pohtia asioita, sanoo Hanna Manninen.
- Aina kun aikuisella on sairaus, jonka tiedetään horjuttavan hänen toimintakykyään, lääkärin kuuluisi kysyä lapsista. Varsinkin vakavasti sairastunut yksinhuoltaja voi olla uskomattoman suuressa pulassa.
Englantilaistutkimuksessa moni lapsi kertoi haluavansa myös puhua äitinsä lääkärin kanssa. Mannisen haastattelemat lapset kaipasivat samoin lääkäriltä asiatietoa.
- Pienille lapsille ei voi puhua kovin abstrakteja asioita, mutta heille voi näyttää kuvasta, missä kohtaa jokin elin on ja kertoa miten se toimii ja mitä tapahtuu kun se on epäkunnossa.
Englantilaistutkimuksessa lapset pitävät hiustenlähtöä pelottavimpana asiana vanhemman hoidon aikana, ja siihen liittyi myös häpeän tunteita. Myös sairaalassakäynti heti leikkauksen jälkeen on rankka kokemus, johon lasta pitäisi valmistella. Lapsi saattaa myös miettiä sairauden periytymistä hänelle itselleen. Yksinkertainen lapsille suunniteltu tiedotusaineisto on tarpeen syöpäklinikoilla.
Ääni myös lapselle
Turun projektissa vanhemmille tarjottiin keskustelumahdollisuutta vanhemmuuden näkökulmasta. Vaikka projekteista on muuallakin saatu myönteisiä kokemuksia, järjestelmällistä tukea vanhemmille ei ole tarjolla. Mannisen mielestä meillä menetetään mahdollisuus ongelmien ehkäisyyn.
- Vakavasti sairas vanhempi ei jaksa nähdä lapsensa tilannetta objektiivisesti. Jo yhdelläkin keskustelulla voi auttaa näkemään, miten asioita voisi käsitellä perhepiirissä.
Mannisen mukaan on myös tarpeen antaa lapselle ääni, sillä lapset kätkevät paljon. Englantilaistutkimuksessakin kävi ilmi, että vanhemmat eivät aina ymmärtäneet lastensa ahdistuneita reaktioita, vaan tulkitsivat niitä välinpitämättömiksi ja itsekkäiksi.
-Keskustelussa voisi auttaa vanhempia huomaamaan, että lapset ajattelevat näitä asioita, ja toisaalta viestiä lapselle, että asioista voi puhua ääneen.
