Pimenoff ei pilaa eikä pelasta
Lääkärilehdessä kolumnistina aloittava lääkäri ja kirjailija Veronica Pimenoff pitää tarpeellisena taloudellisten elvytystoimien kohdentamista myös terveyspalveluihin.
Minkälaista kokemusta odotat Lääkärilehden kolumnistina toimimisesta?
- Ajatusten esittäminen lyhyessä muodossa selkeyttää niitä kirjoittajalle itselleen. Yllättävä palaute on paras.
Miksi kolumnien kirjoittaminen kiinnostaa sinua?
- Ärsytys ja kutina voivat olla tuskallisia, mutta raapiminen nautinnollista: edes raapaisu, jos ei vereslihalle asti. Kolumni on pilari. En suunnittele pilareita enkä häläreitä, en kenenkään päivän pilaamista tai pelastamista. Ei pidä kirjoittaa tyylittä, mutta ei erehtyä olemaan styliitta. Hallitsevia rakenteita pystyssä pitäviä pylväitä sopii aina tutkia.
Mistä sait alun perin idean ryhtyä Lääkärilehden kolumnistiksi?
- Kun mielessä alkoi pyöriä monia pieniä tutkimisen ja pohtimisen arvoisia asioita, jotka eivät jättäneet rauhaan, päätin, että vaikka tekeillä oleva romaani on kaikkiruokainen sika, en heitäkään sille kaikkea, vaan noukin jotkut ärsykkeet erilleen. Aina ei synny helmiä, mutta jotkut pyörivät sittenkin.
Mitkä ovat suomalaisessa terveydenhuollossa tai yhteiskunnassa juuri nyt ne kuumimmat aiheet, jotka kirvoittavat sinussa ajatuksia?
- Kansalaisten perusoikeuksien vähäinen huomioiminen.
Millaista vuotta ennustat suomalaiselle terveydenhuollolle, missä mennään eteenpäin, otetaan kenties takapakkia...?
- Ennustamiseen minulta puuttuu riittävä perehtyneisyys tilanteeseen vaikuttaviin tosiasioihin ja trendeihin, joten menee pelkojen ja toiveiden puolelle: Julkinen perusterveydenhuolto on kitunut kauan, pelkään agonian jatkuvan, mutta toivon potilaiden ja työntekijöiden tarpeet huomioivaa radikaalia uudelleenjärjestelyä. Ei radikaalia mutta tarpeellista olisi, että hallituksen kaavailemat talouden elvytystoimet eivät kohdistuisi terveydenhuoltoon vain rakennusalan tukemisen kautta, vaan suoraan terveyspalveluihin kohdennettuna.
Mitä mieltä olet yleensä maamme julkisesta keskustelukulttuurista - nostetaanko meillä kissa pöydälle riittävän herkästi?
- Asiantuntijaylivalta, poliittinen korrektius, viihteellisyys ja pyrkimys yksimielisyyteen kahlitsevat keskustelua. Muodollinen kohteliaisuus ja laittomasta uhkailusta luopuminen vapauttaisivat keskustelua. Hallitustasolla esitetty kielto keskustella keskeneräisistä asioista kumotaan keskustelemalla myös valmisteilla olevista asioista sekä sellaisista, jotka eivät ole hallituksen mieleen juolahtaneetkaan.