Potilaat ilman tautia
Mitä teet, kun vastaanotolle tulee sähköyliherkkä potilas? Kuuntele, älä teilaa. Tee perustutkimukset. Moni yleislääkäri kohtaa ympäristöyliherkkiä, mutta toimii helposti väärin.
Keski-ikäinen nainen kokee saavansa tietokoneella kirjoittamisesta huimausta, päänsärkyä ja keskittymiskyvyttömyyttä. Toinen taas ei siedä tupakansavua kymmenien metrien säteellä. Tyypillinen sähköyliherkkä ja tuoksuyliherkkä.
- Heitä tulee jatkuvasti vastaanotolle. Hyvä kysymys on, mitä sitten tehdään. Ei ole muuta kättä pidempää kuin kehottaa välttämään aiheuttajaa, toteaa emeritusprofessori, ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Matti Hannuksela.
Ympäristöyliherkkien määrää on vaikea arvioida. Eurooppalaisten tutkimusten mukaan jopa 10-40 prosentilla väestöstä on ympäristöyliherkkyyden oireita, mutta moni asiantuntija pitää lukua liian korkeana. Ilmiöön törmäävät etenkin terveyskeskus- ja työterveyslääkärit.
Ympäristöyliherkkä kärsii kirjavasta joukosta epämääräisiä oireita. Hän kokee niiden olevan yhteydessä johonkin tiettyyn ympäristössä olevaan tekijään, joka ei aiheuta oireita suurimmalle osalle ihmisistä. Syy-seuraussuhdetta ei ole voitu osoittaa.
Joitakin vuosia sitten puhuttiin paljon amalgaamista, viime aikoina pinnalla ovat olleet erityisesti sähköyliherkkyys sekä homeyliherkkyys. Home on ainoa, jonka terveysvaikutuksista on tieteellistä näyttöä.
Lääkärit tarvitsevat ohjeita
Tutkimusprofessori Eeva Salminen Säteilyturvakeskuksesta on mukana tammikuussa kokoontuneessa työryhmässä, joka pohtii ympäristöyliherkkien potilaiden ongelmaa. Sosiaali- ja terveysministeriön perustamassa verkostossa on edustajia myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta sekä Työterveyslaitoksesta.
Salmisen mielestä Suomessa tarvitaan Ruotsin mallin mukaista ohjeistusta yliherkkien hyvästä tutkimus- ja hoitokäytännöstä. Myös lääkärien koulutus olisi tarpeen. Hän on esittänyt toiveensa Duodecimin Käypä hoito -toimikunnalle ja STM:lle.
- Jos kuuntelee meille tulevia hätähuutoja, niin on todettava, että sähköherkkiä potilaita ei ehkä osata kohdata vastaanotolla. On totta, että tutkimusnäyttö puuttuu, mutta lääkäreitä tulisi silti ohjeistaa siinä, miten heitä voi kohdata, tutkia ja auttaa, Salminen sanoo.
Ruotsissa sähköyliherkkyyttä on tutkittu paljon ja todettu parhaaksi keskittyä potilaiden yksilöllisten ominaisuuksien kartoittamiseen. Potilaan ohjeistus ja hoito räätälöidään sen mukaan. Lääkärien ohjeet ovat systemaattiset ja yksityiskohtaiset tutkimuksia ja käyntien määrää myöten.
Terveyskeskuslääkäri Hanna Hakala Hyvinkäältä ottaisi ohjeet mielellään vastaan.
- Kuulostaisi hyvältä. Jos itse alkaa etsiä tietoa aiheesta, siihen menee hirveästi aikaa. Potilaat ovat kyllä hankkineet todella paljon tietoa.
Hakalan potilaina on ollut muun muassa amalgaamista ja sisäilmasta oireilevia, sähköyliherkkä sekä selittämättömästä väsymysoireyhtymästä kärsivä, joka yhdisti oireensa sikainfluenssarokotteeseen. Hakalan mukaan hoitaminen on ollut enimmäkseen kuuntelemista ja tukemista.
Myös emeritusprofessori Matti Hannuksela kaipaa hoitoon moniammatillisen tiimin luomia suuntaviivoja.
- Tarvitsisimme erikoisalaa, ongelma on iso. Potilaat jäävät tuuliajolle, sillä he eivät nykyään kuulu kenellekään, hän sanoo.
Yliherkkä antaa katastrofaalisia tulkintoja
Ympäristöyliherkkien oireilua on selitetty pitkälti psyykkisillä syillä. Psykiatrian professori Jyrki Korkeila Turun yliopistosta yhdistää ilmiön moderneihin terveyshuoliin, eli ne liittyvät modernissa arjessa ilmenevien asioiden tai tarvittavan teknologian kohtaamiseen.
Nykyaikana terveyshuolia herättävät muun muassa ruoan sisältämät lisäaineet, kännykät, antibioottien liikakäyttö, rokotukset ja saasteet. Joskus huoleen voi olla oikeaa syytä, joskus huolia liioitellaan. Pelkoreaktiot saattavat myös lisääntyä, koska tieto leviää nopeasti.
Korkeilan mukaan terveyshuolet ovat kaikkialla samoja, mutta niiden taso vaihtelee. Tutkimusten mukaan huolestuneisuus ei ole yhteydessä persoonallisuuden piirteisiin, mutta siihen liittyy enemmän masennusta ja ahdistuneisuutta. Tämä ei välttämättä kerro mitään kausaalisuhteista.
- Yliherkät ihmiset seuraavat hyvin tarkkaan erilaisia ruumiintuntemuksia, ja se herättää ahdistuneisuutta. Tätä sanotaan somaattiseksi amplifikaatioksi, eli "skannataan" ruumiintuntoja, annetaan niille katastrofaalisia tulkintoja ja sitten tila pahenee, Korkeila kertoo.
Korkeilan mukaan modernit terveyshuolet, sähköallergiat ja muut vastaavat ovatkin osa somatisaatioilmiötä. Vaikeasti somatisoivilla potilailla on todettu muutoksia aivotoiminnassa. Aivot ikään kuin piirtävät ruumiista tulevasta tiedosta vähän vääränlaista karttaa.
Ilmiötä voi ymmärtää myös kielteisenä placebo-efektinä eli nosebona. Placebo-efekti saattaa aiheuttaa mitattavia fysiologisia muutoksia muun muassa hormonitoiminnassa ja immuniteetissa, mutta samoin voivat vaikuttaa myös kielteiset odotukset.
Korkeilan mukaan ympäristöyliherkkä hakee usein apua lääkäriltä, mutta loukkaantuu jos hänet ohjataan psykiatrille. Psykiatri voisi kuitenkin lievittää potilaan ahdistusta ja masennusta.
- Aikaisempina aikoina ihmiset ovat olleet huolissaan toisenlaisista asioista. Somatisaatio-oireilevat ihmiset ovat aina askeleen edellä siitä, mitä lääketieteessä tiedetään, hän toteaa.
Joka viidenneltä löytyy oikea sairaus
Voiko esimerkiksi sähköyliherkkyyden taustalta löytyä oikea syy ja sairaus? Professori Eeva Salminen pitää tätä mahdollisena. Näin on käynyt esimerkiksi borrelioosissa.
Salmisen mukaan ruotsalaistutkimuksissa on todettu, että sähköyliherkkien reagointitaso on usein yleisesti ottaen herkempi kuin kontrollihenkilöillä. Mitään muuta ilmiöstä ei ole voitu osoittaa luotettavasti.
- Odotan tieteellistä näyttöä. Ihmiset todella kokevat olevansa sairaita, hän sanoo.
Ympäristöyliherkän potilaan huolellinen tutkiminen kuitenkin kannattaa. Vajaalla viidenneksellä sähköyliherkistä potilaista on voitu todeta somaattinen sairaus tai syy, johon puuttumalla oireet ovat parantuneet.
Näin autat ympäristöyliherkkää potilasta:
Kuuntele potilasta. Vältä tuntemusten teilaamista ja vastaan väittämistä.
Tee perustutkimukset, jos se on aiheellista. Näin suljet pois monia vaihtoehtoja.
Kiinnitä huomio konkreettisiin asioihin, joihin potilas tarvitsee apua.
Keskity kolmeen pahimpaan vaivaan, jos oirekirjo on laaja.
Pyri luomaan hyvä hoitosuhde ilman leimaamista. Keskitä työhyvinvointiin ja sairauslomiin liittyvät asiat työterveyslääkärille.
Älä suostu potilaan epärealistisiin toiveisiin.
Lähteet: Eeva Salminen ja Jyrki Korkeila
Kirjaa diagnoosi koodilla R68.8
Moni lääkäri joutuu ihmettelemään, mitä ICD-10:n diagnoosikoodia ympäristöyliherkän kohdalla voi käyttää. STUK:n asiantuntijalääkäri ja tutkimusprofessori Eeva Salminen pitää sopivana koodia R68.8, muu yleinen oire tai sairaudenmerkki.
Koodia käytetään yleisesti Ruotsissa sekä useissa muissa maissa. Suomessa ei toistaiseksi ole virallista ohjetta asiasta.
