Psyykenlääkkeiden käytön tarpeellisuuteen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta vanhusten kaatumisia voitaisiin ehkäistä, toteaa LL Maritta Salonoja väitöskirjassaan.

LL Maritta Salonojan väitöstutkimuksen mukaan psyykenlääkkeiden tunnistaminen vanhusten kaatumisten vaaratekijänä on puutteellista. Kaatumisten ehkäisyn pitäisi Salonojan mukaan kuulua terveydenhuollon toimintaan. Kohdennettuja ehkäisyohjelmia erilaisille kaatumisvaarassa oleville vanhuksille tulisi kehittää edelleen. Psyykenlääkkeiden käytön tarpeellisuuteen tulisi kiinnittää enemmän huomiota kaatumisten ehkäisemiseksi.

Joka neljäs kaatumisvaarassa oleva, Salonojan tutkimukseen osallistunut henkilö käytti säännöllisesti psyykenlääkkeitä. Kaatumisen takia lääkärin hoitoon hakeutuvien tutkimus ja hoito kohdistui ensisijaisesti syntyneen vamman hoitoon. Uusien kaatumisten ja murtumien ehkäisyyn kiinnitettiin erittäin vähän huomiota niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa.

Satunnaistettu ja kontrolloitu kaatumisten ehkäisytutkimus toteutettiin Porissa vuosina 2003–2005.

Tutkimukseen osallistui yli 500 pääasiassa kotona asuvaa, 65 vuotta täyttänyttä, tutkimusta edeltävän 12 kuukauden aikana ainakin kerran kaatunutta porilaista. Tutkimuksessa seurattiin kaatumisten ilmaantuvuutta ja ohjelman vaikutusta kaatumisten vaaratekijöihin.

Ehkäisy vähensi masentuneiden ja toistuvasti kaatuilevien osallistujien kaatumista. Heille annettiin mm. kertaneuvontaa ja pidettiin luento psyykenlääkkeiden vaikutuksesta kaatumisiin. Tämän jälkeen väheni säännöllisesti bentsodiatsepiineja ja niiden tapaan vaikuttavia rauhoittavia ja unilääkkeitä käyttävien määrä yli kolmanneksella.

Maritta Salonojan väitöskirja Fall-risk-increasing drugs; a multifactorial fall prevention among the aged in Pori tarkastetaan 4.11.2011 Turun yliopistossa.

Kuva: Pixmac