Lehti 33: Ajan­kohtai­sta 33/2015 vsk 70 s. 1972 - 1974

Puhu lääkkeistä selkeästi

Muista korostaa myös lääkkeen hyötyjä, painottaa lääketiedon tutkimukseen perehtynyt professori.

Maria van der Meer

Tarkkuus, yksiselitteisyys sekä hyötyjen ja haittojen tasapainoinen esiintuominen - tässä ovat Leedsin yliopiston farmasian professorin Theo Raynorin pääviestit lääkkeistä puhumiseen.

Potilaille suunnatun kirjallisen lääketiedon tutkimukseen perehtynyt Raynor vieraili Helsingissä kesäkuussa.

Suullinen tieto lääkkeistä on potilaille ensiarvoisen tärkeää kirjallisen informaation lisäksi, Raynor muistuttaa.

- Sen merkitystä ei kannata aliarvioida nykypäivänäkään. Tässä lääkärit ovat tärkeässä asemassa. Etenkin yleislääkärillä on usein tietoa potilaan taustasta ja aiemmista sairauksista.

Vastaanotolla lääketiedon tarjoamista rajoittaa ajanpuutteen lisäksi se, että potilas saa usein samalla käynnillä tiedon oireidensa syystä.

- Lääkärin vastaanoton päätarkoitus on keskittyä potilaan oireiden diagnosointiin, jolloin lääkehoito käydään usein vasta lopuksi nopeasti läpi. Useimmiten potilaalle jää diagnoosi päällimmäisenä mieleen ja kysymykset lääkkeistä heräävät vasta jälkikäteen, Raynor kuvaa.

Jos aikaa jää, on toisto hyvä vaihtoehto painaa mieleen olennaisin tieto uuden lääkkeen käytöstä.

- Potilasta voi pyytää kertaamaan, mitä hänelle jäi mieleen lääkkeestä. Lopuksi voi täydentää oleelliset puuttuvat aukot.

Mitä yleinen haitta tarkoittaa?

Lääkkeistä viestiminen voi mennä helposti pieleen. Raynor suosittelee käyttämään mahdollisimman selkeitä ilmauksia ja välttämään ammattisanastoa.

Tutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että potilaat ja terveydenhuollon ammattilaiset ymmärtävät haittavaikutuksen yleisyyden eri tavalla.

Yleisenä pidetty haittavaikutus voi esiintyä yhdellä kymmenestä lääkkeen käyttäjästä, mutta potilas mieltää yleisen haittavaikutuksen usein niin, että se koskee jopa joka kolmatta lääkkeen käyttäjää.

- Nykyään pelätään puhua haittavaikutuksista ja kerrotaan enemmänkin riskeistä, mikä ei kuulosta niin pahalta. Potilaille riskit ovat kuitenkin hankalammin ymmärrettäviä, Raynor muistuttaa.

- Kannattaa kaikkiaan välttää sanoja "yleinen" tai "harvinainen" ja kertoa täsmällisemmin esimerkiksi, että alle yksi 10:stä lääkkeen käyttäjästä voi saada tämän oireen.

Raynorin mukaan osa potilaiden kunnioittamista on se, että haittavaikutuksista kerrotaan avoimesti.

- Toki on syytä korostaa, että suurimmalla osalla lääkkeet toimivat kuten on suunniteltu eivätkä he saa mitään sivuvaikutuksia.

Harvinaisistakin haittavaikutuksista tulee kertoa, vaikka riskinä olisi, että potilas ei ottaisikaan lääkettä, hän korostaa.

- Informoitu potilas on hyvä potilas emmekä voi palata enää entiseen. Todennäköisesti jatkossa preventiivisten lääkkeiden, kuten statiinien, suosio vähenee potilaiden keskuudessa, sillä potilaat ovat yleensä hyvin yllättyneitä siitä, miten harva käyttäjä lopulta hyötyy.

Nimettömistä pillereistä käyttäjätestaukseen

Potilaille suunnattu lääketieto on kehittynyt kovasti viime vuosina, ja Raynor kuvaa Euroopan olevan asiassa Yhdysvaltoja ja Australiaa edellä.

- Vielä 1970-luvulla Britanniassa ei usein edes käytetty lääkkeiden oikeita nimiä, vaan potilaille puhuttiin pillereistä, kapseleista tai mikstuuroista. Lääkärit olivat vastahakoisia ajatukselle, että lääkkeistä tai interaktioista kerrottaisiin suoraan potilaille, hän muistelee uransa alkua sairaalafarmaseuttina.

Nykyään EU edellyttää lääkepakkauksiin pakkausselosteita, jotka on testattu lääkkeiden käyttäjillä. Raynor on ollut perustamassa Luto Research -yritystä, joka tekee muun muassa lääkkeiden pakkausselosteiden ja potilasohjeiden käyttäjätutkimuksia.

- Tutkimusten mukaan kaksi kolmesta lääkkeen käyttäjästä lukee suurimman osan pakkausselosteesta, kun saa lääkkeen ensi kertaa käyttöön. Harmillista on se, että suurin osa ei enää palaa selosteeseen. Pitkäaikaisesti lääkettä käyttävän olisi kuitenkin hyvä palata välillä tietoihin, sillä lääkkeet kehittyvät jatkuvasti.

Lue myös

Potilaille pitäisi kertoa pakkausselosteissa suoraan ohjeistaen, miten lääke tulee ottaa tai mitä lääkekuurin aikana ei voi tehdä.

- Väärinymmärryksen mahdollisuus on suuri, jos käytetyt sanat ovat epämääräisiä tai ammattiterminologiaa. Parasta on käyttää yksinkertaista kieltä. "Älä ota alkoholia lääkekuurin aikana" on parempi kuin "vältä alkoholin nauttimista".

Tulevaisuuteen hän visioi henkilökohtaisesti räätälöityä ja mahdollisesti potilastietojärjestelmiin integroitua lääketietoa.

- Selkeä ja täsmällinen kieli on tärkeää, kun puhutaan lääkkeistä. Muuten jää aina mahdollisuus ymmärtää viesti väärin, Fimeassa vieraillut professori Theo Raynor sanoo.

- Apteekkihenkilökunnan ammattitaitoa kannattaa käyttää hyväksi lääketiedon tarjoamisessa potilaille. Lääkkeestä on aina helpompi puhua, kun lääkepakkaus ja pakkausseloste ovat saatavilla, Theo Raynor toteaa.

Lääketietoa räätälöiden ja täsmällisesti

- Kertaa lääkehoidon vaihtoehdot - miksi kyseinen lääke on valittu ja mitä muita vaihtoehtoja hoitoon olisi ollut.

- Muista tasapaino. Älä pelkää puhua haittavaikutuksista, mutta muista painottaa myös lääkkeen hyötyjä.

- Korosta potilaan omaan sairauteen tai elämäntilanteeseen liittyviä asioita, kuten lääkkeen vaikutusta autoiluun tai imetykseen.

- Kannusta potilasta tutustumaan pakkausselosteeseen.

LÄHDE: Theo Raynor

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030