Kuntavaaliohjelmissa halutaan asioita, joita 
ei välttämättä ratkaista valtuustoissa. Politiikan konkari, LKT Eero Akaan-Penttilä kertoo, että lääkäreiden voi olla valtuustoissa vaikeaa saada ajatuksiaan kuulluksi.

Kuntavaaliohjelmat keskittyvät enemmän vaatimaan kuin antamaan. Vain harva puolue tarjoaa neuvoja tuleville kuntapäättäjille, mistä leikataan, jos jotain uutta halutaan. Rahaa näyttäisi kunnissa olevan lähes rajattomasti.

Sosiaali- ja terveyshuoltoon vaaditaan mahdottomiakin, kuten jonottomia terveysasemia ja tuhatta lisälääkäriä terveyskeskuksiin.

Aiempaa laajemmin ja painokkaammin eduskuntapuolueiden ohjelmissa muistutetaan kunnasta työpaikkana, jonka pitäisi turvata osaajiensa työ­hyvinvointi.

Yhteistä ­ohjelmille on myös yhteis­mitattomuus: ­vaikea­selkoisten ja yle­vien tavoitteiden rinnalla ­halutaan pieniä ”kivoja juttuja”.

Puhutaanko oikeista asioista?

Sosiaali- ja terveyspolitiikkaa tutkiva VTT, OTL Yrjö Mattila kaipaa keskusteluun priorisointia. Uudenmallisista hallintohimmeleistä ei ole odotettavissa apua terveyspalveluiden järjestämisongelmaan.

– Terveydenhuollon järjestämis­hankkeet ja Paras-hanke ovat nyky­poliitikkojen keinoja muuttaa rakenteita ja yrittää siten saada parempia palveluja aikaan. Mutta onko ylätason ja hallinnon korjaaminen se oikea aloituskohde, kehittämis­päällikkönä Kelan tutkimusosastolla toimiva Mattila kysyy.

Hänen mukaansa voimakkaimmat instituutiot terveydenhuollossa ovat olleet valtio­varainministeriö ja Suomen Kuntaliitto.

– Edellinen on korostanut kustannusten minimointia ja jälkimmäinen kunnan itsenäistä päätöksentekoa terveydenhuollon toteuttamisessa.

"Politiikka on ratkaisun taidetta"

Lääkärin voi kunnanvaltuustossa ­olla vaikea puhua sellaisten työ­olojen puolesta, joissa lääkärit voisivat itse ­vaikuttaa työhönsä, kertoo pitkään politiikassa toiminut korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, LKT Eero Akaan-Penttilä.

Akaan-Penttilän mukaan valtuusto on liian kaukana päätöksistä, sillä asiat lyödään virkamiesvalmistelussa jo pitkälle lukkoon. Koska puolueiden neuvottelijat ovat ­sitoutuneet päätöksiin, niitä ei juurikaan pysty muuttamaan valtuustossa. Lautakuntatyössä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa operatiivisiin päätöksiin.

– Kateus, tietämättömyys, vallanhalu ja välinpitämättömyys vaikuttavat päätöksentekoon. Lääkärikunnan edustajan oli todella vaikea puhua sellaisten työolojen puolesta, joissa lääkäri voisi itse vaikuttaa työhönsä. Monien valtuutettujen mielestä lääkärien asiat olivat jo ­liian hyvin.

Ideologiat ovat himmenneet

Akaan-Penttilästä talous on itsetarkoitus kunnallispolitiikassa. Vanhustenhoito on siitä hyvä esimerkki. Vanhustenhuollon järjestäminen askarrutti ­Espoon valtuustoa jo 1980-luvun lopussa, ja samat ongelmat mietityttävät sitä nykyisinkin.

– Suomessa luullaan, että vain hallintoa järjestämällä ja budjettiohjauksella saadaan asiat kuntoon.

Akaan-Penttilän mukaan poliitikkojen päätöksentekoon vaikuttavat paljon enemmän omat mielipiteet kuin poliittiset ideologiat. Puo­lueet tekevät yhteistyötä asia­pohjalta.

– Ideologiset erot näkyvät lähinnä ­keskusteltaessa julkisesta ja yksityisestä terveydenhuollosta. Vasemmisto ei ­hyväk­sy yksityistä terveydenhuoltoa edes hyvin järjestettynä.

Akaan-Penttilä jätti luottamustehtävät neljä vuotta sitten. Hän kehottaa uusia lääkärivaltuutettuja perehtymään kunnallisen päätöksenteon kiemuroihin huolellisesti.

– Vähitellen alkaa ymmärtää, mihin asioihin valtuutettu voi vaikuttaa ja ­mihin ei. Olisi hyvä, jos vanhempi kolle­ga sparraisi alussa uutta valtuutettua, Akaan-Penttilä summaa.

Ulla Järvi, Ulla Toikkanen

Lue koko juttu 26.10. ilmestyvästä Lääkärilehdestä 43/2012.