Kuntavaaliohjelmissa halutaan asioita, joita ei välttämättä ratkaista valtuustoissa. Politiikan konkari, LKT Eero Akaan-Penttilä kehottaa uusia lääkärivaltuutettuja perehtymään päätöksenteon kiemuroihin huolellisesti.

Kuntavaaliohjelmat keskittyvät enemmän vaatimaan kuin antamaan. Vain harva puolue tarjoaa neuvoja tuleville kuntapäättäjille, mistä leikataan, jos jotain uutta halutaan. Rahaa näyttäisi kunnissa olevan lähes rajattomasti.

Sosiaali- ja terveyshuoltoon vaaditaan mahdottomiakin, kuten jonottomia terveysasemia ja tuhatta lisälääkäriä terveyskeskuksiin.

Aiempaa laajemmin ja painokkaammin eduskuntapuolueiden ohjelmissa muistutetaan kunnasta työpaikkana, jonka pitäisi turvata osaajiensa työhyvinvointi.

Yhteistä ohjelmille on myös yhteismitattomuus: vaikeaselkoisten ja ylevien tavoitteiden rinnalla halutaan pieniä "kivoja juttuja".

Sosialidemokraatitmuistuttavat hoitotakuusta. Potilaita varten pitäisi saada tuhat lääkäriä lisää terveyskeskuksiin, lisää valinnanvapautta ja jonotustietojen julkaisemista. Terveyskeskuksiin tahdotaan myös erikoislääkäripalveluita. Erikseen on mainittu vanhempien kollegoiden tuki nuorille lääkäreille.

Kokoomus painottaa terveyden ennaltaehkäisyä ja matalan kynnyksen paikkoja, kuten terveyskioskeja. Ylikunnallisten hallintohäkkyröiden tilalle tahdotaan vallan ja vastuun palauttamista vaaleilla valituille kuntapäättäjille. Valinnanvapautta potilaille saataisiin muun muassa palveluseteleillä.

Keskusta haluaa, että sosiaali- ja terveyspalveluissa kohdataan ihminen, ei asiakas tai potilas. Lääkäreiden ja muiden ammattilaisten on saatava keskittyä koulutustaan vastaaviin töihin. Ohjelma nostaa esiin mielenterveyspotilaiden, vammaisten ja omaishoitajien oikeudet. Valtiota kaivataan mukaan perushankkeiden rahoitukseen.

Perussuomalaistenohjelman painotus on lasten ja nuorten terveyspalvelujen parantamisessa sekä yhdenvertaisuudessa. Myös syrjäytymisvaarassa olevat nuoret aikuiset on kirjattu ohjelmaan. Terveyskioskeja ja liikkuvia terveysbusseja ehdotetaan turvaamaan palveluita myös syrjäseuduille.

Vihreiden kuntavaaliohjelma painottaa ympäristöterveyttä. Vihreät lupaavat kokeilla ennakkoluulottomasti uusia palvelumuotoja ja esimerkiksi siirtää palveluita pyörille. Perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa luvataan yhteensovittaa, mutta keinoja ei ohjelmassa kerrota.

Vasemmistoliitonohjelmassa vaaditaan, että lääkäriin on päästävä jonottamatta. Muita vaatimuksia ovat lähiruoan saaminen päiväkotien, koulujen, hoitokotien ja sairaaloiden vakioruokalistalle sekä omaishoitajien vapaapäivät. Puolueen mukaan ei ole hyväksyttävää, että palveluja ulkoistamalla poljetaan työehtoja ja luodaan epävarmuutta työpaikoille.

Kristillisdemokraatit korostavat varhaista puuttumista, jonka tulee kohdistua muun muassa nuoriin päihteiden käyttäjiin sekä lapsiin, joilla on kouluvaikeuksia. Lääkäreiltä halutaan kotikäyntejä ja verkkokonsultaatiota. Puolue sisällyttää ennaltaehkäisevään kuntaohjelmaan myös aborttien vähentämisen. Perusterveydenhuoltoon tahdotaan merkittävä lisäpanostus.

Puhutaanko vaaleissa oikeista asioista?

Pääkaupunkiseudulla sijaitsevat maan varakkaimmat kunnat, ja liitoskunnissa voimavarat on yhdistetty hallituksen linjausten mukaisesti. Kuitenkin terveysasemalla Helsingin kupeessa on kolmen kuukauden jonot lääkärille eikä keskisuomalaisen liitoskunnan terveyskeskuksessa jaeta vastaanottoaikoja enää ollenkaan. Löytyykö apu tilanteeseen uudesta hallintohimmelistä?

Pitkän linjan sosiaali- ja terveyspolitiikan tutkija Yrjö Mattila kyseenalaistaa ajatuksen.

- Terveydenhuollon järjestämishankkeet ja Paras-hanke ovat nykypoliitikkojen keinoja muuttaa rakenteita ja yrittää siten saada parempia palveluja aikaan. Mutta onko ylätason ja hallinnon korjaaminen se oikea aloituskohde? kysyy VTT, OTL Yrjö Mattila. Hän toimii kehittämispäällikkönä Kelan tutkimusosastolla.

Priorisointi mukaan keskusteluun

Mattila kaipaisi terveyspalveluiden järjestämisestä käytävään keskusteluun myös priorisointia. Koska kunnilla ei ole varaa kaikkeen, pitäisi rohkeammin keskustella siitä, mikä jää panostuksesta sivummalle.

Mattila väitteli viime vuonna Suomen terveydenhuollon historiasta. Hänen tutkimustensa mukaan kansalaisen oikeudellinen asema terveyspalveluissa on ollut heikko ja vaikuttamismahdollisuudet ovat jääneet lähinnä äänioikeuteen kuntavaaleissa.

Kunnallisen itsehallinnon merkitys terveysturvassa kasvoi voimakkaasti vuoden 1993 valtionosuusuudistuksessa, jolloin lääkintöhallitus lopetettiin ja käyttöön otettiin informaatio-ohjaus.

- Sosiaali- ja terveysministeriön ohjauskeinot ovat kuitenkin kaventuneet valtionosuusuudistuksen jälkeen. Nykyisin voimakkaimmat instituutiot terveydenhuollossa ovat olleet valtiovarainministeriö ja Suomen Kuntaliitto. Edellinen on korostanut kustannusten minimointia ja jälkimmäinen kunnan itsenäistä päätöksentekoa terveydenhuollon toteuttamisessa, Mattila sanoo.

Tutkimusta päätösten pohjaksi

Mattilan mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden toimintaa tutkitaan yllättävän vähän. Kun rakenneuudistuksen perustalla ei ole tutkimustietoa, vaarana on hyvin toimivienkin lakien ja käytäntöjen hukkaaminen.

- Esimerkiksi erikoissairaanhoidon hoitotakuu toimii mitä ilmeisemmin nyt jo ihan kohtuullisesti. Ainakin siitä päätellen, että Valvira ei enää joudu ilmoittamaan uhkasakoista niin usein kuin alussa, jolloin lain porsaanreikiä ei oltu tukittu, Mattila huomauttaa.

Mattilan mielestä uudistusten perustana pitää olla nykyistä parempi tietous potilaiden kokemuksista terveydenhuollossa sekä hoitoon pääsyn pullonkauloista ja hoitovirheiden taustoista. Ilman tietoa terveydenhuollon arjessa ei saada todellista edistystä aikaan.

Akaan-Penttilä: Politiikka on ratkaisun taidetta

Lääkärin voi kunnanvaltuustossa olla vaikea puhua sellaisten työolojen puolesta, joissa lääkärit voisivat itse vaikuttaa työhönsä, kertoo pitkään politiikassa toiminut korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, LKT Eero Akaan-Penttilä.

Akaan-Penttilä on tehnyt pitkän uran sekä kokoomuksen kaupunginvaltuutettuna että kansanedustajana. Espoon kaupunginvaltuustossa hän aloitti vuonna 1985.

Kunnan asioiden hoito alkoi kiinnostaa Akaan-Penttilää muun muassa siksi, että hän koki perhettään kohdeltavan huonosti vammaispalveluissa. Akaan-Penttilän perheeseen kuuluu kaksi vaikeavammaista tytärtä.

- Minua ei tarvinnut paljon houkutella kunnallisvaaliehdokkaaksi, kun muutimme Espooseen.

Akaan-Penttilä muistuttaa hyvien työolojen tärkeydestä.

- Terveydenhuollon ammattilaisilla pitäisi olla sellaiset työolosuhteet, että he voivat hoitaa työnsä kunnolla. Työntekijöiden mielipiteitä pitäisi kuunnella.

Akaan-Penttilän mukaan valtuusto on liian kaukana päätöksistä, sillä asiat lyödään virkamiesvalmistelussa jo pitkälle lukkoon. Koska puolueiden neuvottelijat ovat sitoutuneet päätöksiin, niitä ei juurikaan pysty muuttamaan valtuustossa. Lautakuntatyössä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa operatiivisiin päätöksiin.

- Kateus, tietämättömyys, vallanhalu ja välinpitämättömyys vaikuttavat päätöksentekoon. Lääkärikunnan edustajan oli todella vaikea puhua sellaisten työolojen puolesta, joissa lääkäri voisi itse vaikuttaa työhönsä. Monien valtuutettujen mielestä lääkärien asiat olivat jo liian hyvin.

Ideologiat ovat himmenneet

Akaan-Penttilästä talous on itsetarkoitus kunnallispolitiikassa. Vanhustenhoito on siitä hyvä esimerkki. Vanhustenhuollon järjestäminen askarrutti Espoon valtuustoa jo 1980-luvun lopussa, ja samat ongelmat mietityttävät sitä nykyisinkin.

- Suomessa luullaan, että vain hallintoa järjestämällä ja budjettiohjauksella saadaan asiat kuntoon.

Monet suomalaiset poliitikot ovat käyneet ottamassa oppia tanskalaisesta vanhustenhuollosta.

- Tanskan malli ei Suomessa toimisi. Kaikkien tanskalaisten mielestä vanhustenhoito pitää kuitenkin järjestää hyvin, eikä asioista riidellä kuten Suomessa. Politiikka kun on ratkaisun taidetta.

Akaan-Penttilän mukaan poliitikkojen päätöksentekoon vaikuttavat paljon enemmän omat mielipiteet kuin poliittiset ideologiat. Puolueet tekevät yhteistyötä asiapohjalta.

- Ideologiset erot näkyvät lähinnä keskusteltaessa julkisesta ja yksityisestä terveydenhuollosta. Vasemmisto ei hyväksy yksityistä terveydenhuoltoa edes hyvin järjestettynä.

Jyrkkä ei metropolialueelle

Akaan-Penttilä ei kannata pääkaupunkiseudun metropolialuetta. Espoota ei saisi missään tapauksessa liittää Helsinkiin, koska Espoo on jo tarpeeksi suuri.

- Valtio velvoittaa lainsäädännöllään kuntia vaikka mihin ja kuntien pitäisi selvitä kaikesta omalla veropohjallaan. Kuntauudistus pitäisi toteuttaa maakuntamallin mukaan, kuten Ruotsissa.

Akaan-Penttilä jätti luottamustehtävät neljä vuotta sitten. Hän kehottaa uusia lääkärivaltuutettuja perehtymään kunnallisen päätöksenteon kiemuroihin huolellisesti.

- Vähitellen alkaa ymmärtää, mihin asioihin valtuutettu voi vaikuttaa ja mihin ei. Olisi hyvä, jos vanhempi kollega sparraisi alussa uutta valtuutettua, Akaan-Penttilä summaa.