Oikeanlainen ja välittävä kollegan toimintaan ­puuttuminen vaatii sekä sydäntä että harkintaa. Tärkeintä on miettiä, vaarantuuko potilaiden ­turvallisuus.

Luultavasti jokainen lääkäri joutuu joskus pohtimaan, olisiko kollegan toimintaan syytä puuttua. Kyse voi olla hyvin monentasoisista asioista: työkaverin epätarkoituksenmukaiselta tuntuvasta rutiinista, yksittäisestä hoitopäätöksestä tai vakavimmillaan koko työkyvystä.

Lääkintöneuvos, psykiatri Markus Henriksson Valvirasta kehottaa pitämään pienen tuumaustauon aina, kun puuttuminen alkaa vaikuttaa tarpeelliselta.

- Mikään tuntien mittainen meditointi ei ole tarpeen. Mutta hetkeksi on hyvä pysähtyä punnitsemaan, miten asiat todella ovat ja kuinka kannattaa edetä.

Joskus rauhallinen harkinta voi paljastaa, että taustalla vaikuttavatkin omat tunteet ja henkilökemiat. Kollegan tekemiset alkavat epäilyttää herkemmin, jos välit ovat tulehtuneet tai jos toisen naama yksinkertaisesti ärsyttää.

- Me lääkärit olemme ihmisiä siinä missä muutkin. Emme ole immuuneja kateudelle, mustasukkaisuudelle tai valtapeleille, Markus Henriksson muistuttaa.

Toisaalta kaveruus tai kunnioitus voivat estää puuttumisen silloinkin, kun apu olisi ehdottomasti tarpeen.

- Takavuosina koko työyhteisö on saattanut väärällä tavalla suojella pidettyä mutta alkoholisoitunutta ja potilaat vaarantavaa lääkäriä, Markus Henriksson toteaa.

Ei jälkiviisautta

Henriksson neuvoo niin ikään miettimään, ovatko tiedot kollegan toiminnasta vajavaiset tai värittyneet. Lähdekritiikki on hyvästä.

- Potilaat ja yhteiskunta voivat joskus provosoida epäkollegiaalista käytöstä: potilaan kokemus hoidostaan on totta kai todellinen, muttei välttämättä kerro koko totuutta.

Myöskään jälkiviisaus ei kuulu aitoon kollegiaalisuuteen. Sen sijaan kannattaa pohtia, olisiko itsekään kyennyt senhetkisillä tiedoilla tekemään parempia valintoja.

- Tässä ammatissa ei monesti ole yhtä ainoaa perusteltua ratkaisua. Puuttumisen tarve ei siis usein ole yksiselitteistä, Markus Henriksson sanoo.

Hänen mukaansa olisi keskityttävä tunnistamaan, vaarantuuko potilaiden turvallisuus.

- Vaikka kovan tunnekuohun vallassa ei kannata toimia, sydämen mukaan ottaminen voi auttaa potilasturvallisuuden arvioimisessa. Antaisinko kyseisen kollegan hoitaa itseäni tai jotakuta läheistäni?

Jos vastaus kysymykseen on ilmiselvästi kielteinen, jotain on tehtävä.

Neutraalisti puheeksi

Entä miten edetä, kun puuttuminen tuntuu tarpeelliselta? Markus Henrikssonin mukaan sopivin tapa riippuu asian vakavuusasteesta.

- Pääperiaate on, että asiat pitäisi ensisijaisesti pyrkiä ratkaisemaan työnantajan toimenpitein. Ilmoitus viranomaisille on tarpeen useimmiten vasta, kun muut keinot eivät riitä.

Yksin ei pidä jäädä kollegaan liittyvän huolen kanssa. Asiasta voi ensin keskustella työkaverien kanssa mainitsematta, kenestä on kyse. Myös Valviraan on mahdollista soittaa ja kysellä neuvoja hyvästä menettelystä.

- Usein riittää, että asian ottaa rehdisti puheeksi kollegan itsensä kanssa. Tämänkin voi tehdä neutraalisti eikä hyökkäävästi: "Minua kiinnostaisi oppia, miksi toimit noin."

Jos huoli koskee työkaverin koko työkykyä ja jaksamista, välittävä lähestymistapa on monesti hedelmällisin. Toiselle voi tarjota konkreettista apua tai ainakin kuuntelevaa korvaa.

- Tarvittaessa on silti ilmaistava jämäkästi, että minusta tuolla tavalla ei pitäisi tehdä. Puhuminen esimiehelle tai hänen esimiehelleen ovat seuraavia askeleita. Elleivät nämä tehoa, harkittu yhteydenotto luottamusmieheen, työsuojeluun tai työterveyshuoltoon saattaa olla paikallaan, Markus Henriksson sanoo.

Viimeinen keino on tehdä varsinainen valvontailmoitus Valviraan. Mutta tällöinkin välittömän potilasturvallisuuden varmistaminen on työnantajan tehtävä.

Eroon hyssyttelystä

Lääkäreistä tehtyjen valvontailmoitusten määrä on noussut viime vuosina jonkin verran. Markus Henrikssonin mielestä tämä ei välttämättä kerro potilasturvallisuutta vaarantavan toiminnan yleistymisestä vaan pikemminkin puuttumisen kulttuurin tervehtymisestä.

- Ongelmia ei enää peitellä ja odoteta niiden ratkeavan itsestään. Erityisesti suhtautuminen päihderiippuvuuksiin on muuttunut aiempaa asiallisemmaksi, Henriksson arvioi.

Selkeästi aiheettomia ilmoituksia Valvira saa hyvin harvoin.

Toisaalta lievästi nouseva käyrä saattaa kertoa Henrikssonin mukaan siitä, että koko yhteiskunnan voimakas kahtiajako koskee niin ikään lääkäreitä. Monella menee paremmin kuin koskaan, mutta osalla vaikeudet kasautuvat. Ongelmien kimppuun voi kuulua päihteitä, muita riippuvuuksia sekä mielenterveys- ja ihmissuhdeongelmia.

Henrikssonin mukaan työyhteisön välittävä puuttuminen vaikeutuu, jos kuvassa ovat mukana alkoholin lisäksi tai sijasta reseptilääkkeet. Lääkäri on saattanut kirjoittaa itselleen esimerkiksi kodeiinia sisältävää särkylääkettä alkujaan perustellusti ensiavuksi, mutta käyttö on riistäytynyt salakavalasti käsistä.

- Tämän vuoksi omien hälytyskellojen tulisi soida välittömästi, jos tekee mieli vaikkapa kiireeseen vedoten turvautua vääränlaiseen itsehoitoon PKV-lääkkeillä. Lääkärilläkin on oikeus olla toisen lääkärin potilas, Markus Henriksson korostaa.

Katse omaan jaksamiseen

Ajoittainen peiliin katsominen on Markus Henrikssonin mukaan jokaiselle hyväksi sen ohella, että auttaa tarvittaessa työkaveria.

- Itseltä kannattaa kysyä säännöllisesti, miten oikeasti jaksan. Kuuntelenko palautetta? Näenkö viat aina vain muissa?

Jokaisen työvuosiin mahtuu myös hetkiä, jolloin muut puuttuvat omiin tekemisiin - hienovaraisesti tai hyvinkin suoraan. Tällöin on täysin inhimillistä tuntea itsensä loukatuksi. Päällimmäisen tunnekuohun kannattaa kuitenkin antaa laantua ennen kuin ryhtyy puolustustaisteluun.

- Itse muistan suurella lämmöllä kaikkia heitä, jotka ovat puuttuneet toimintaani oikealla hetkellä. He ovat luultavasti pelastaneet potilaan terveyden ja minun työpaikkani. Moni tärkeä vinkki on sitä paitsi tullut kokeneilta sairaanhoitajilta, Markus Henriksson sanoo.

Välittäminen ei aina ole helppoa tai mukavaa. Se voi vaatia joskus kipeitäkin tekoja.

- Mutta sopiva yhdistelmä harkintaa, rohkeutta, sydäntä ja nöyryyttä auttaa meitä olemaan hyviä kollegoita, Markus Henriksson summaa.

Puuttumisen esteet esiin

Oikeanlaista puuttumista voivat haitata esimerkiksi nämä seikat:

➤ Epäasianmukaisesti toimiva henkilö on esimiesasemassa. Varsinkin nuori kollega voi tällöin aiheellisestikin pelätä uransa vaarantuvan, jollei puuttumisen tueksi tule muita.

➤ Potilaiden ja läheisten vaatimukset kasvavat. Tämä voi hämärtää käsitystä, mitä lääkäriltä voi kohtuudella edellyttää.

➤ Epävakaa keikkatyö pirstaloi yhteisöjä. Kollegan toimintaan on hankala puuttua, jos hän on jo huomenna muualla.

Lähde: Markus Henriksson, Valvira

Kysy itseltäsi

Ennen kuin puutut kollegan toimintaan, pysähdy hetkeksi miettimään:

➤ Olenko saanut oikeaa ja riittävää tietoa asiasta?

➤ Vaikuttaako ajatuksiini jokin muu kuin potilaiden etu?

Olenko kateellinen, mustasukkainen tai kostonhaluinen?

Onko kyse muusta kuin kollegan ammattitoiminnasta?

➤ Voisinko itse tai läheiseni olla turvallisesti kollegan potilaana?