Toistaiseksi arkistoa säilytetään lopetetun sairaalan tiloissa. Mm. kudosnäytteet ovat päätyneet jo aiemmin pääasiassa muualle.

Konkurssiin ajautuneen Reumasäätiön sairaalan jälkipyykkiä pestään edelleen. Tällä hetkellä yksi suurimmista kysymyksistä on, mitä tapahtuu laajalle potilasarkistolle.

− Kyse on ainutlaatuisesta materiaalista, onhan sairaala tehnyt maailmanlaajuisestikin uraauurtavaa työtä. Tallessa ovat sairauskertomukset ja röntgenkuvat koko 60 vuoden historian ajalta, kertoo sairaalan viimeisenä reumatologian ylilääkärinä toiminut Markku Kauppi.

Reumasäätiön sairaalalla oli erikoislupa säilyttää dokumentit myös potilaan kuoleman jälkeen. Useimmissa sairaaloissa asiakirjat tuhotaan tuossa vaiheessa.

− Tällainen huolellisesti koottu ja säilytetty arkisto hyödyttää nykytutkijoitakin. Arkistoa on käytetty kymmenissä väitöstutkimuksissa ja sadoissa tieteellisissä julkaisuissa, Kauppi sanoo.

− Eräs tutkija käy parhaillaan läpi merkintöjä 1970-luvulla tehdyistä nilkan tekonivelleikkauksista. Tiedot ovat avuksi suunniteltaessa tämän päivän nilkkaproteeseja.

Kudosnäytteet ovat Markku Kaupin mukaan päätyneet jo aiemmin pääasiassa muualle.

− Esimerkiksi pakastettuja verinäytteitä on yleensä kerätty tiettyä yksittäistä tutkimusta varten, ja ne ovat siksi jo siirtyneet tai ovat menossa yliopistosairaaloiden haltuun.

Aluksi konkurssipesässä

Toistaiseksi arkistoa säilytetään lopetetun sairaalan tiloissa.

− Lääkärit voivat hyödyntää tietoja muualle siirtyneiden potilaiden hoidossa. Konkurssipesästä voi pyytää kopioita sairauskertomuksista, ja myös röntgenkuvia saa lainaan. Tavoite joka tapauksessa on, että aineisto pysyisi koossa, Markku Kauppi kertoo.

Hänen mukaansa huoli arkiston kohtalosta heräsi heti konkurssiuutisen varmistuttua.

− Nyt onneksi näyttää siltä, että sosiaali- ja terveysministeriössä on huomattu aineiston historiallinen ja tieteellinen merkitys, Kauppi jatkaa.

Terveyspalveluryhmän johtaja Liisa-Maria Voipio-Pulkki vahvistaa, että asia on noteerattu STM:ssä.

− Ministeriöllä ei ole säädöksiin perustuvaa velvollisuutta huolehtia tällaisesta tilanteesta. Kaikkien etu kuitenkin on, että tiedot säilyisivät. Siksi STM toimii välittäjänä neuvotteluissa, joissa etsitään lopullista sijoituspaikkaa. Nythän seinät menevät ympäriltä, jos joku ostaa kiinteistön.

Ei ympäri Suomea

Asiakirjojen ripottelu potilaiden kotikuntiin on kaikkien osapuolten mielestä huonoin vaihtoehto. Yhtenäinen reumatiedon lähde olisi tällöin mennyttä. Spekulaatioissa on noussut esiin myös valtionarkisto. Sen henkilökunnalle lääketieteellisten dokumenttien käsittely on kuitenkin vierasta.

− Iso osa lopetetun sairaalan potilaista siirtyy Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän hoitoon, joten se olisi yksi luonteva paikka. Helsingin, Tampereen tai Turun yliopistosairaaloilla olisi ehkä intressejä huolehtia aineistosta, koska ne ovat ilmoittaneet kiinnostuksestaan toimia reumasairauksien osaamiskeskuksina. Rahoitus on silti täysin auki, Liisa-Maria Voipio-Pulkki pohtii.

Myös eduskunta jatkoi keskiviikkona konkurssin selvittelyä, kun oppositio teki aiheesta välikysymyksen. Hallitus vakuutti reuman hoidon jatkuvan laadukkaana.

Mari Vehmanen
Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva