Lehti 7: Ajan­kohtai­sta 7/1999 vsk 54 s. 808

Ranskan HIV-veriskandaali oikeudessa

Virpi Latva

Vuoden 1985 skandaali, jonka yhteydessä ainakin 4 400 ranskalaista sai HI-viruksen saastuttamaa verta, nousi helmikuussa uudelleen lehtien etusivuille. Tällöin käynnistyi lopulta oikeudenkäynti kolmea tapahtuman aikaista ministeriä vastaan. Oikeusjuttua pidetään Ranskan poliittisen elämän merkittävimpänä sitten toisen maailmansodan jälkeisten puhdistusten. Skandaalista on ilmestynyt Ranskassa tähän mennessä 17 kirjaa.

Oikeusjutun perimmäisenä kysymyksenä pidetään sitä, missä määrin poliittinen päättäjä on vastuussa alaistensa teoista. Oikeudenkäyntiä varten on koottu ensimmäisen kerran Ranskan historiassa instituutio nimeltään Tasavallanoikeus (Cour de Justice de la République). Perustuslaissa säädetty tilapäinen oikeusistuin koostuu kolmesta juristista ja kahdestatoista parlamentaarikosta. Veriskandaalin uhrit ja heidän omaisensa ovat arvostelleet kovin sanoin poikkeuksellista oikeusistuinta, jossa heidän ei ole mahdollista tulla kuulluksi asianomistajina. He eivät myöskään usko oikeusistuimen poliitikkojäsenten kykenevän arvioimaan puolueettomasti kollegojaan. Uhrien asianajajat ovat ilmoittaneet vetoavansa asiassa Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen.

Tasavallanoikeudessa käsitellään seitsemää erikseen määriteltyä tapausta, joissa uhrit olivat saaneet HI-viruksen saastuttamaa verta. Tartunnat olivat tapahtuneet joko kirurgisen toimenpiteen, synnytyksen tai hemofilian vaatiman verensiirron yhteydessä. Yksi uhreista on sydänleikkauksessa tartunnan saaneen naisen lapsi, joka syntyi HIV-positiivisena ja menehtyi AIDSiin kaksivuotiaana.

Entinen terveysministeri Edmond Hervé on syytteessä siitä, ettei verenluovuttajien seulontaa tehostettu HIV-riskin tultua tietoon. Hervén puolustus korostaa tämän antaneen jo kesäkuussa 1985 asetuksen, jonka mukaan veren vastaanottamista tiettyjen riskiryhmien edustajilta oli vältettävä. Asetusta ei kuitenkaan pantu käytännössä lainkaan toimeen, vaan verenhankinta kaduilta ja vankiloista jatkui normaalisti.

Hervéa ja sosiaaliministeri Georgina Dufoix'ta syytetään heidän antamastaan asetuksesta, jolla heinäkuussa 1985 myönnettiin veripalveluille oikeus käyttää kuumentamattomia veriplasmatuotteita. Terveysministeriön omat asiantuntijat olivat kuitenkin jo alkuvuodesta päätyneet vaatimaan niiden käytön totaalista kieltämistä. Omituisen asetuksen syntyhistoriaa ei ole vieläkään kyetty selvittämään.

Syytettyjen puolustus sanoo plasmakysymyksen olevan kokonaan poliittisten päättäjien asiantuntemuksen ja kompetenssin ulkopuolella. Oikeusistunnossa muun muassa katseltiin yksi iltapäivä videoituja tv-ohjelmia vuodelta 1985. Niiden tarkoitus oli osoittaa miten hatara oli tuolloin yleinen käsitys HI-viruksen aiheuttamasta riskistä. Syyttäjäpuoli vastasi kuitenkin esittämällä yhtäläisen määrän saman vuoden ajankohtaisohjelmia, joissa aihetta käsiteltiin täysin asiantuntevasti.

Lue myös

Hervén ja Dufoix'n lisäksi myös entinen pääministeri Laurent Fabius on syytettynä hidastelusta verenluovuttajien HIV-testien käyttöönotossa. Tässäkin asiassa kuilu hyvien päätösten ja niiden toimeenpanon välillä oli syvä. Pääministeri Fabius ilmoitti Kansalliskokoukselle verenluovuttajien pakollisesta HIV-testistä jo 19. heinäkuuta 1985. Tämän jälkeen testauksen aloittamista viivyteltiin kuitenkin lähes puolitoista kuukautta, eikä se senkään jälkeen käynnistynyt täysipainoisesti.

Erityisen raskauttava on syytös, jonka mukaan viivyttely johtui siitä, että testausmenetelmä haluttiin ostaa ranskalaiselta yritykseltä, Diagnostiscs Pasteurilta. Amerikkalaisyritys Abbott väittää paikallisten viranomaisten viivyttäneen tahallaan oman menetelmänsä rekisteröintiä. Puolustus on kuitannut Abbottin paljastukset pelkkänä hämäyksenä ja markkinointitemppuna. Puolustuksen todistajien mukaan testaus käynnistettiin niin nopeasti kuin se vain teknisesti oli mahdollista.

Entisten ministereiden kohuoikeudenkäynnin lisäksi parhaillaan on normaalissa syyteharkinnassa myös 32 muun henkilön osuus veriskandaalissa. Heidän joukossaan on syytettyjen ministereiden kabinettien jäseniä ja neuvonantajia, terveyshallinnon virkamiehiä, verikeskusten johtajia ja hemofiliaan erikoistuneita lääkäreitä.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030