Raskauden ja synnytyksen hoito Venäjällä poikkeaa suuresti kansainvälisesti hyväksytystä ja hyväksi havaitusta näyttöön perustuvan lääketieteen käytännöistä, osoitti Venäjällä viime vuonna tehty tutkimus. Siinä verrattiin raskauden ja synnytyksen aikana annettua hoitoa länsimaisen koululääketieteen näyttöön perustuviin käytäntöihin.

Tutkimuksessa selvitettiin 52:n synnytys- ja naistentautien erikoislääkärin hoitokäytäntöjä 19:ssä Tulan alueen sairaalassa ja äitiyshuollon toimipisteessä. Haastattelukysymykset oli suunniteltu tunnistamaan vakiintuneita käytäntöjä lääkkeiden määräämisessä. Poikkeavien hoitokäytäntöjen ja niiden syiden selvittämiseksi tehtiin lisäksi 36 yksityiskohtaista haastattelua.

Äitiyshuolto on Venäjällä erittäin medikalisoitunut, ja lääkärit määräävät paljon lääkkeitä, joilla ei ole osoitettu näyttöön perustuvaa vaikutusta. Suuret lääkevalmistajat markkinoivat tehokkaasti joitakin käytössä olevista terapioista. Osaa näyttöön perustumattomista terapioista käytettiin hyvin yleisesti jo neuvostoaikana, vaikka niiden hyötyä ei ole koskaan tieteellisesti osoitettu eikä monia niistä tiedetä käytettävän muualla entisen Neuvostoliiton ulkopuolella.

Useissa tapauksissa, joissa hoitoa pidetään aiheellisena myös länsimaissa, käytetään yleisimmin lääkkeitä, jotka ovat vaikutuksiltaan selvästi huonompia kuin vaihtoehtoiset valmisteet. Joidenkin valmisteiden käyttöaihe poikkeaa huomattavasti esimerkiksi suomalaisesta käytännöstä.

Tutkimus vahvistaa käsitystä, jonka mukaan suuri osa Venäjällä annetusta raskauden aikaisesta hoidosta on tehotonta tai suorastaan vaarallista. Tämä johtuu vaikeuksista saada asianmukaista tietoa tai lääkärien puuttuvista kyvyistä ja haluista omaksua sitä. Yleisesti ottaen näyttöön perustuva lääketiede on Venäjällä vielä käsitteenäkin tuntematon.

Synnytysten ja raskaudenaikaisten ongelmien hoidon erot Venäjällä ja Länsi-Euroopassa eivät ole uusi ilmiö Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän lääketieteessä, joka kehittyi yli 70 vuotta länsieurooppalaisesta perinteestä erotettuna. Venäjällä on vieläkin vain vähän lääkäreitä, jotka pystyvät aktiivisesti hankkimaan lääketieteellistä tietoa muulla kielellä kuin venäjäksi. Idän ja lännen kuilu lääketieteellisessä osaamisessa on suuri, ja sen kurominen umpeen saattaa kestää kauan.

Neuvosto-Venäjän kliinisistä käytännöistä on hyvin vähän yksityiskohtaista tutkimustietoa, vaikka tiedetään, että Neuvostoliitto oli paljolti eristyksissä kansainvälisen lääketieteen kehityksestä varsinkin näyttöön perustuvan lääketieteen osalta. Kliinisessä lääketutkimuksessa kaksoissokkotutkimukset olivat tuntematon käsite. Kansanterveystutkimuksessa epidemiologisten menetelmien käyttö ja käsitys terveyden edistämisestä oli vierasta. Hyväksi lääketieteeksi koettiin improvisaatio ja yksilölliset hoitomenetelmät, jotka kehittyivät ajan mittaan enemmän taiteeksi kuin tieteeksi.