1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. ”Julkaisen kuvasi somessa”
Ajan­kohtai­sta 50/2020 vsk 75 s. 2738 - 2741

”Julkaisen kuvasi somessa”

Geriatrian erikoislääkäri Minna Koivukangas joutui tahtomattaan omaisen valokuvauksen kohteeksi potilashuoneessa Oulun kaupunginsairaalassa. Omainen uhkasi julkaista kuvan somessa.

”Julkaisen  kuvasi somessa” Kuva 1 / 3 Kuva: Teija Soini
     

Tilanne alkoi äkillisesti, kun kaupunginsairaalaan tullut omainen ilmasi tyytymättömyytensä iäkkään potilaan hoitopaikkaan.

Geriatrian erikoislääkäri Minna Koivukangas työskentelee kaupunginsairaalan saattohoito-osastolla, jonne tuodaan paikkatilanteen salliessa myös muita iäkkäitä potilaita.

”Laitoin käden eteen, ja kuvaan taisivat ­tulla vain sormet.”

Minna Koivukangas

Vanhus oli tuotu infektio-oireiden vuoksi päivystykseen, jossa hänellä oli todettu keuhkokuume.

– Hänet ohjattiin päivystyksestä muiden osastojen paikkapulan vuoksi osastollemme suonensisäistä antibioottihoitoa varten, Koivukangas kertoo.

Useita uhkauksia

Omaisen mielestä saattohoito-osasto oli väärä hoitopaikka potilaalle. Hän ilmoitti, että kyseessä on halu harventaa vanhusväestöä. Omainen sanoi vievänsä potilaan yksityislääkärin vastaanotolle.

– Kerroin, ettei se ei ole mitenkään mahdollista, koska potilaan vointi vaatii sairaalahoitoa. Omainen ei kuitenkaan uskonut perusteluja. Tilanne tuntui täysin absurdilta.

Omainen suuttui entistä enemmän ja sanoi soittavansa poliisille. Tilanne kärjistyi niin pitkälle, että Koivukangas pyysi vartijat paikalle. Heitä ei kuitenkaan näkynyt, ja äkkiä omainen tarttui Koivukangasta takista kiinni.

– Hän huusi, että "katsotaan, mikä sinä olet. Otan kuvan ja julkaisen sen somessa". Laitoin käden eteen, ja kuvaan taisivat tulla vain sormet.

Omaisen uhkailut jatkuivat. Koivukangas ja paikalle saapuneet hoitajat päättivät pyytää poliisia apuun, koska vartijat eivät ehtineet tulla. Omainen kuitenkin poistui ennen poliisin tuloa.

Päällimmäisenä tyrmistys

Koivukangas ei ole aikaisemmin joutunut vasten tahtoaan potilaan eikä omaisen kuvausyrityksen kohteeksi. Sen sijaan toisinaan joku on uhannut julkaista somessa potilaiden hoitoon liittyviä asioita.

Hänen mukaansa kaupunginsairaala on helppo vihan kohde, koska sinne päätyvät kaikkein hauraimmat ja sairaimmat vanhukset, ja heitä menehtyy siellä aika ajoin.

– Oikeasti Oulun kaupunginsairaala on moderni, geriatrinen hoitoyksikkö, jossa ikäihmisiä hoidetaan moniammatillisesti heidän toimintakykyään ylläpitäen.

Koivukangas on törmännyt somessa syyllistäviin, ikävänsävyisiin kirjoituksiin. Viestissä saatetaan esimerkiksi sanoa, että "minunkin äitini tapettiin kaupunginsairaalassa". Hän kokee tällaisen kirjoittelun varsin kuormittavaksi.

– Viestit vaikuttavat negatiivisesti lukijoiden mielipiteisiin terveydenhuollosta. Ihmiset eivät osaa erottaa, mikä on totta ja mikä valetta.

Kuvausyritys tuntui Koivukankaasta tyrmäävältä. Yleensä potilaat ja omaiset ovat käyttäytyneet hänen mukaansa asiallisesti. Hän arvelee, että vastaanottotyössä väkivallan uhka on yleisempää kuin sairaalan osastoilla.

Tapaus yllätti äkillisyydellään, ja Koivukangas säikähti kovasti. Hän mietti, miten on mahdollista, että häneen käydään käsiksi.

– Geriatrin työhön kuuluvat vahvasti empatia ja halu auttaa. Miten joku voi ajatella, potilas pitää viedä pois osastolta, koska haluan hänelle pahaa?

Sairaalan aulassa saa valokuvata

”Aika paljon lääkäri joutuu sietämään.”

Lasse Lehtonen

Lääkärin vastaanottohuoneessa voi myös kuvata, jos siihen on lupa.

Kuvaaminen on sallittu sairaalan julkisissa tiloissa, kuten auloissa ja kahvioissa, joihin on vapaa pääsy. Sen sijaan potilashuoneet ja lääkärin vastaanottohuoneet ovat yksityisiä tiloja, joissa saa kuvata, jos siihen on lupa. Näin kertoo terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen HUS:sta.

Hänen mukaansa potilas tai omainen saa tehdä vastaanotolla muistiinpanoja, joita ovat myös digitaaliset tallenteet.

– Hyvin tapoihin tietysti kuuluu, että henkilö kertoo nauhoituksesta vastaanotolla. Monet potilasohjeet voivat jäädä potilaan mieleen paremmin, jos ne on nauhoitettu, Lehtonen sanoo.

Lue myös

Salakatselu ja salakuuntelu puolestaan eivät ole sallittuja. Esimerkiksi toisten potilaiden kuvaaminen tai heidän puheidensa äänittäminen osastolla on kielletty.

Potilasturvallisuutta ei saa vaarantaa

Lääkäri voi kieltää nauhoittamisen tai kuvaamisen, jos se häiritsee työtä tai vaarantaa potilasturvallisuutta. Mikäli potilas ei lopeta tällaista toimintaa, lääkäri voi lopettaa vastaanoton pitämisen.

Lehtonen kertoo, että yksi hyvä esimerkki potilasturvallisuuden vaarantamisesta on tapahtunut synnytyksen yhteydessä.

– Isä on kuvannut videota ja työntänyt kännykkäkameran melkein epiduraalipuudutusta antavan lääkärin sormille.

Tilanne vaikuttaa kuitenkin siihen, mikä on sallittua ja mikä ei.

– Kuvaaminen synnytyksen yhteydessä voi toisaalta olla täysin hyväksyttävää esimerkiksi silloin, kun kätilöä ja äitiä kuvataan lapsi sylissä.

Tutkintapyynnön voi tehdä poliisille

Jos potilas on nauhoittanut salaa keskustelun lääkärin kanssa ja levittää sitä somessa vahingoittamistarkoituksessa, poliisille voi tehdä tutkintapyynnön.

Lehtonen arvioi, että potilaiden saaminen vastuuseen on käytännössä vaikeaa.

– Aika paljon lääkäri joutuu sietämään. Tietysti voi pyytää, että alustan pitäjä, oli se Facebook tai jokin muu, poistaa tällaisen yksityiselämän suojan piiriin kuuluvan keskustelun. Se ei vain kovin helpolla onnistu.

Kirjoittajat
Ulla Toikkanen

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Ainakin 13 900 lääkäriä on saanut koronarokotuksen Suomessa

Alueellinen vaihtelu lääkäreiden rokotuskattavuudessa oli 48–77 prosenttia.

Ajassa
Lääkärilehti Forum maanantaina – vielä ehdit mukaan

Ensimmäiseen Lääkärilehti Forum -verkkotapahtumaan ehtii vielä mukaan.

Ajassa
Kiinnostus lääkärin ammattiin syttyi varhain

Anna Rukko kiinnostui lääkärin ammatista jo 11-vuotiaana, kun hän sairastui ­melanoomaan.

Ajassa
Koulutettavista voimaa työpäivään

On voimaannuttava kokemus, kun näkee koulutettavien kasvavan tehtäväänsä, kertoo Sinikka Haakana.

Tiedepääkirjoitus
Miten ehkäistä selkäkivun kroonistuminen?

Hoitokäytäntöjen pohjautumisen ­näyttöön tulisi olla vähimmäisvaatimus terveydenhuollossa, kirjoittaa Jaro Karppinen.