Rintakipupotilaiden riskinarviointi paranee
Molekyyli PAPP-A:ta voidaan käyttää apuna arvioitaessa sepelvaltimotautikohtauksen saaneiden potilaiden riskiä saada uusi vakava kohtaus myöhemmin.
FM Saara Wittfooth tutki väitöstutkimuksessaan sepelvaltimotautikohtauksen yhteydessä veressä esiintyvää uutta molekyyliä. Sitä voidaan käyttää apuna arvioitaessa sepelvaltimotautikohtauksen saaneiden potilaiden riskiä saada uusi vakava kohtaus myöhemmin ja josta voisi mahdollisesti olla hyötyä myös sepelvaltimotautikohtausdiagnostiikassa
Saara Wittfoothin väitöstutkimuksen kohteena oli molekyyli PAPP-A (pregnancy-associated plasma protein A), jota käytetään yleisesti raskauden aikana Downin oireyhtymän veriseulonnassa, mutta jota on löydetty myös hauraista sepelvaltimokovettumista.
Tutkimuksessa havaittiin, että sepelvaltimotautikohtauksen saaneiden potilailla verestä löytyy kyseisen molekyylin erityistä vapaata muotoa, kun taas raskauden aikana PAPP-A:ta on veressä toisenlaisessa sitoutuneessa muodossa. Wittfooth kehitti maailmassa ainutlaatuinen menetelmän vapaan PAPP-A:n havaitsemiseen.
Menetelmä on niin sanottu vieritestausmenetelmä, joka mahdollistaa molekyylin nopean mittauksen verinäytteestä potilaan lähellä pienellä laitteella esimerkiksi ensiapuyksikössä. Näiden tulosten pohjalta voidaan tehdä hoitopäätöksiä nopeammin. Kehitetyn menetelmän avulla havaittiin, että potilailla, joilla oli sepelvaltimotautikohtaukseen liittyviä oireita, kuten rintakipua, veren vapaa PAPP-A-pitoisuus auttoi arvioimaan uuden sepelvaltimokohtauksen tai kuoleman riskiä.
Niillä, joilla vapaan PAPP-A:n pitoisuus verinäytteessä oli suurin, oli myös suurin riski kokea uusi sepelvaltimotautikohtaus tai menehtyä vuoden seuranta-ajan sisällä. Vapaa PAPP-A ennusti riskiä sekä sellaisilla potilailla, joilla diagnosoitiin infarkti, että potilailla, joiden oireisiin ei tällä kertaa liittynyt merkittävää sydänlihassolujen tuhoutumista.
FM Saara Wittfoothin väitöstutkimus Free PAPP-A: a Novel Marker in Acute Coronary Syndrome Patients tarkastetaan 11.12.2009 Turun yliopistossa.
Kuva Pixmac