Runsas istuminen heikentää nuorten vatsa- ja selkälihasten voimaa riippumatta siitä, paljonko liikuntaa harrastetaan.

Runsas istuminen heikentää nuorten vatsa- ja selkälihasten voimaa riippumatta harrastetun liikunnan määrästä, ilmenee LL Niko Paalanteen väitöstutkimuksesta. Siihen osallistui yhteensä 874 Pohjois-Suomen 1986 syntymäkohorttiin kuuluvaa nuorta. Tutkittavien keski-ikä oli 19 vuotta.

Nuorten elintavat ja selkäoireet selvitettiin kyselyllä. Heidän selkä- ja vatsalihastensa voima ja tasapaino mitattiin seistessä. Osalle nuorista tehtiin kaksi vuotta myöhemmin alaselän magneettitutkimus, jolla selvitettiin selkälihasten poikkipinta-ala ja rasvan määrä.

– Isometrinen lihasvoimatestaus osoittautui luotettavaksi tavaksi mitata vartalon lihasvoimaa. Alaselkäoireilla tai niiden vakavuudella ei todettu yhteyttä vartalon lihasvoimaan tai seisomatasapainoon, Paalanne toteaa.

Myöskään oireiden ja vartalon ojentajalihasten rasvoittumisen tai poikkipinta-alan välillä ei todettu olevan yhteyttä.

Aktiivisemmin liikkuvien lihasvoima oli merkittävästi parempi kuin vähemmän liikkuvilla. Toisaalta televisiota runsaasti katsovien lihasvoima oli televisiota vähän katsovia huonompi riippumatta siitä, kuinka paljon he harrastivat liikuntaa.

– Aktiivisella liikunnalla on positiivinen yhteys lihasvoimaan. Toisaalta runsaalla television katsomisella on negatiivinen yhteys lihasvoimaan harrastetun liikunnan määrästä riippumatta.

Yksittäisillä mittauksilla, kuten lihaksen poikkipinta-alalla tai vartalon lihasvoimalla ei todettu yhteyttä alaselkäoireiden vakavuuteen nuorilla aikuisilla, väittelijä summaa.

– Säännöllinen harjoittelu on kuitenkin suositeltavaa ja runsasta istumista tulee välttää vatsa- ja selkälihasvoiman ylläpitämiseksi. Jotta kroonista kipua aikuisiällä voitaisiin ehkäistä, kivulta suojaavat tekijät pitäisi pystyä tunnistamaan jo nuoruudessa, Paalanne toteaa.

Paalanteen väitöskirja tarkastetaan Oulun yliopistossa 9.9.2011.

Kuva: Panthermedia