Uusi Käypä hoito -suositus antaa linjaukset tahdistinhoidon tarpeen määrittävien tutkimusten käyttöön ja tahdistimen saaneiden potilaiden jälkihoitoon.

Tahdistinhoitoa voitaisiin nykyistä enemmän käyttää myös sydämen vajaatoiminnan ja sydämen rytmihäiriöiden hoidossa, todetaan tuoreessa Käypä hoito -suosituksessa. Hitaan sykkeen tahdistinhoidon saatavuus on Suomessa jo pitkän aikaa vastannut tarvetta.

Suomessa asennettiin vuonna 2008 miljoonaa asukasta kohden noin 700 hitaan sykkeen sydämentahdistinta, 90 rytmihäiriötahdistinta ja 40 sydämen vajaatoimintatahdistinta. Rytmihäiriö- ja vajaatoimintatahdistinhoitoihin ei vielä ohjata potilaita riittävän usein, mutta niidenkin määrät ovat lisääntymässä.

Hitaan sykkeen tahdistinhoidon vaikuttavuus on useissa tapauksissa ilmiselvää, eikä pitkäaikaista käytäntöä ole enää vahvistettu vertailtavilla tieteellisillä tutkimuksilla. Rytmihäiriötahdistinhoidon hyödyllisyys on osoitettu vakuuttavasti vakavan kammiotakykardiakohtauksen saaneiden tai kammiovärinästä elvytettyjen potilaiden hoidossa. Äkkikuolemaa ennakoivien piirteiden perusteella asennettu profylaktinen rytmihäiriötahdistin vähentää kuolleisuutta. Sydäntä synkronoivan tahdistinhoidon hyöty on puolestaan osoitettu vakuuttavasti sydämen vaikeassa vajaatoiminnassa, johon liittyy kammiosupistuksen eriaikaisuus haarakatkoksen vuoksi. Sydäntä synkronoiva tahdistinhoito parantaa hapenottokykyä, fyysistä suorituskykyä ja elämänlaatua ja ilmeisesti vähentää kuolleisuutta yli neljänneksellä.

Tahdistinhoidon myöhäisvaiheen ongelmia ovat sydämenlyöntien tunnistuksen ja tahdistumisen häiriöt, johtojen vauriot ja järjestelmän infektio. Tahdistimen yksilöllinen ohjelmointi on tärkeää hoidon vaikuttavuuden optimoimiseksi ja haittojen välttämiseksi.

Sydämen tahdistinhoidon Käypä hoito -suosituksen on laatinut Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Suositus koskee hitaan sykkeen tahdistimia, rytmihäiriötahdistimia ja sydämen vajaatoimintatahdistimia.